Retkiä, joiden jälkeen kasvoilla on leveä hymy

Osa 2. Topptur 2019 -naisten vapaalaskukurssi

Johanna Kuosmaselle ja Jenni Kuja-Arolle luonnossa oleminen tarkoittaa rauhoittumista, mutta myös oppimista. 

-Luonto opettaa niin paljon kaikenlaista. Alkaen ihan konkreettisista taidoista luonnossa olemiseen, eri kasvi-, marja- ja sienilajien tuntemusta, suunnistustaitoja, oman itsensä tuntemusta, niin henkisesti kuin fyysisestikin, kunnioitusta luonnon voimia kohtaan, halua suojella luontoa ja lisäksi voin kyllä sanoa, että ihan filosofisia ajatustaitoja, Johanna miettii.

Samaa opetusta, hieman syvemmällä näkökulmalla tarjosi myös Topptur -kurssi.

-Ehkä juuri tärkeimpänä kurssi opetti itsereflektointia tuntemattomassa seurassa. Kuinka käyttäydyn, otanko johtajuutta vai menenkö virran mukana, ärsyttääkö itsessä tai toisissa jokin piirre ja jos, niin miksi näin. Opin myös hyviä vinkkejä, miten ilahduttaa muita ihmisiä huomaamaan luonnossa sanomattoman kauniita asioita tai vinkkejä, joihin kiinnittää huomiota, Johanna kertoo.

Jenni oli tyytyväinen siihen, että kurssi antoi juuri sitä, mitä lupasi.

– Tämän kurssin jälkeen samana keväänä lähdin vuorille toteuttamaan omatoimisia laskureissuja. Uskoin osaamiseeni ja luotin siihen, että osaan suunnitella yhdessä ystävieni kanssa meille turvallisen ja hienon topptur-reissun. Uskallan kyseenalaistaa tarvittaessa muiden päätöksiä ja osaan kysyä oikeita kysymyksiä. En edelleenkään osaa aina oikeita vastauksia, sitä saa harjoitella eliniän, mutta uskallan ainakin lähteä ja kokeilla, Jenni pohtii.

Jenni myös muistuttaa, että Norjassakin on pienempiä mäkiä, joilta voi aloittaa harjoittelun, koska aina ei tarvitse mennä ensimmäisenä isoille huipuille ja pelottaviin paikkoihin. Harjoittelun ei kuitenkaan suinkaan pidä olla aina helppoa.

-Hyvää oli myös se, että kurssipäivät eivät olleet aina helppoja eikä pelkästään mukavia. Kun vie itseään uusiin jännittäviin tilanteisiin ja toimii ryhmässä, jota ei tunne entuudestaan, joutuu kohtaamaan myös itsensä. Sitä ei ehkä aina olekaan niin hyväkuntoinen, rohkea, taitava tai rento kuin kuvittelee ja toivoo olevansa, Jenni myöntää.

Paineen alla omat reaktiot asioihin voivatkin yllättää ja jopa harmittaa, mutta näistä tuntemuksista pystyy oppimaan.

-Hyväksyvä ja tsemppaava ilmapiiri auttoivat kuitenkin käsittelemään näitä fiiliksiä ja kun niitä tarkastelee jälkeenpäin rehellisesti, niin ne opettavat tosi paljon. En varmasti ensi kerrallakaan ole parhaimmillani nälkäisenä, väsyneenä ja reittivalinta vastuullani, mutta ehkä minulla on sentään enemmän työkaluja käsitellä näitä tilanteita. Tai ehkä edes enemmän suklaarusinoita taskussa, Jenni naurahtaa.

Molemmat naiset ovat iloisia myös siitä, että hyvästä ja samanhenkisestä porukasta löytyi myös uusia ystäviä, joiden kanssa voi tulevaisuudessa lähteä yhdessä seikkailemaan.

-Näihin harrastuksiin eksyy hyvin samanhenkistä porukkaa, joten todennäköisyys mahtavien tyyppien tapaamiseen on suuri, Jenni iloitsee.

-Oli hienoa huomata, että samanhenkisiä yksin retkeilijöitä ja retkeilystä kiinnostuneita on muitakin. Nyt minulla onkin yhtäkkiä liuta uusia retkeilykavereita, joiden kanssa ollaan jo pari retkeä tehtykin, Johanna hehkuttaa.

-Tunnelma OBFn kursseilla on aivan mahtava. Sisältö on tarkkaan mietitty, olematta kuitenkaan liian täyteen tykitetty tai joustamaton. Kurssilla oppii aina uutta, niin vetäjiltä kuin kanssakurssilaisilta, Johanna jatkaa.

Kurssi antoi naisille hyvän maistiaisen niin lumiturvallisuudesta kuin elämyspedagogiikastakin.

-OBFlla on mielestäni hienot pedagogiikan menetelmät. Sen huomaa siitä, että oppii huomaamattaan ja samalla on todella hauskaa! Konkretiaa löytyy paljon ja tekemällä oppii. Olemme makeasti käsitelleet myös henkistä oppimista. Olemme käyneet tuntoja avoimesti läpi esimerkiksi iltanuotiolla ja näin ymmärtäneet paremmin toisiamme ja itseämme. Konkreettista oppimista unohtamatta.

Johanna painottaa, että kurssin aikana oli turvallinen olo niin henkisesti kuin fyysisestikin. -OBFn kurssit on rakennettu todellisten ammattilaisten käsin, joilla on taidot itse retkeilyyn ja myös hyvät edellytykset vetää ryhmää psykologisena yksikkönä, Johanna painottaa.

 -Välillä nauratti, kun meiltä kysyttiin samaa kysymystä niin monta kertaa, että lopulta keksimme oikean. Tai kun olimme valinneet omatoimisesti reitin, laskeneet sen alas ja lopuksi kysyttiin, oliko tämä nyt hyvä reitti? Eihän se aina ollut ja sitten mietittiin, mikä meni pieleen. Mutta siinä sitä oppi parhaiten, tekemällä ja kokeilemalla. Koko ajan oli kuitenkin sellainen olo, että meitä ohjattiin lempeästi oikeaan suuntaan ja tekemämme, välillä huonotkin, päätökset olivat niissä rajoissa, että pysyimme turvassa, Jenni jatkaa.

Jenni ja Johanna arvostivat molemmat kurssin aikana rakennettua luottamusta siitä, että omia ajatuksiaan ja tuntemuksiaan pystyi jakamaan turvallisessa ympäristössä.

-Tiiviisti ryhmänä toimiminen ei aina ole kovin helppoa, etenkään kun ei tunne muita ihmisiä etukäteen. Kurssilla panostettiin kuitenkin siihen, että kaikilla olisi hyvä ja turvallinen fiilis. Ajatuksistaan ja tuntemuksistaan voi ja pitää kertoa mieluummin heti ja sitten pohditaan tilannetta tarvittaessa yhdessä, Jenni muistuttaa.

Retket suunnitellaan koko ryhmän taso huomioiden, ja vaikka menohalut ja jaksaminen eivät olekaan aina samat kaikilla, niin silti mennään porukassa ja toisista huolta pitäen.

Naiset suosittelisivat molemmat kurssia niille, joille laskeminen ja vuoret ovat lähellä sydäntä. Jos haluaa itsevarmuutta omaan päätöksentekoon, Topptur on myös sille loistava paikka.

-Jos laskeminen ja vuoret ovat sinulle parasta, mutta kuljet yleensä muiden perässä ja luotat heidän päätökseensä, niin olet aina muiden varassa. Tietoa toki kerääntyy näinkin, mutta vasta ne tilanteet, joissa olet oikeasti päätösvastuussa, opettavat sinulle paljon ja mittaavat taitosi. Vuorilla olemista oppii vuorilla olemalla ja päätösten tekemistä päätöksiä tekemällä. Se on välillä pelottavaa, mutta saa myös tuntemaan itsensä tosi vahvaksi ja rohkeaksi, Jenni pohtii.

-Aluksi saattaa tuntua, että tieto lisää tuskaa myös riskeistä vuoristossa. Mutta se on riskialtista puuhaa joka tapauksessa, joten vastuu omista tekemisistä on paljon parempi vaihtoehto kuin tuuriin luottaminen. Takaisin kääntyminen on joskus paras päätös, mutta sekin päätös pitää ymmärtää tehdä. Tällä kurssilla todella oppi tunnistamaan ja arvioimaan riskejä ja valitsemaan sille päivälle, sille lumitilanteelle ja ryhmän taitotasolle sopivia retkiä, joista jäi aina leveä hymy kasvoille, Jenni kiteyttää.

 

Jennin ja Johannan fiilisiä pääset lukemaan myös Topptur -blogisarjan ensimmäisestä osasta, jonne pääset tästä.

 

Roosa Sallinen