Wille Hartonen

Emme ole kapteeneja vaan miehistön jäseniä

Harvoin tapaa luennoitsijaa, joka puhuu aiheestaan niin intohimoisesti, että tulee vain tarve kuulla lisää. Energinen esiintyjä on kuitenkin kuin täysi vastakohta nuotion äärellä puhuvalle Wille Hartoselle, vaikka kyseessä onkin sama henkilö. Rauhallisella kertojan äänellä Wille alkaa selventää siitä, miten ajautui alkujaan Outward Bound Finlandin pariin.

-Mä tulin OBF:lle ollessani 15-vuotias silloisen nuoriso-ohjaajani kautta. Siellä oli paljon mielekästä tekemistä ja annettiin paljon vastuuta, ohjausvastuuta. Sellasta, että sai viedä ryhmiä luonnon äärelle. Ja kyllä mussa semmonen ohjaus- ja kasvatusvastuu sai silloin kipinän syttymään, Wille kertoo.

Willen mukaan Outward Bound Finland opettaa meitä kunnioittamaan luontoa ja kaikkea sitä mitä se meille opettaa.

-Heti tulee mieleen luonteen kasvu, ympäristövastuu ja sosiaalinen vastuu. Ja sä et ole kapteeni, sä olet miehistön jäsen, Wille kuvailee.

 

Willelle elämyspedagogiikka ja kokemuksellisuus on ollut läsnä jollain tapaa koko elämän.

-Kokemuksellinen oppiminen on varmaan ehkä semmoinen asia, mikä on ollut osa elämääni aina, tavalla tai toisella. Oma tulokulma oppimiseen on aika pitkälti tätä, että siihen liittyy omakohtaista kokemusta, Wille miettii.

Tekemällä oppimiseen ja kokemiseen liittyy myös oleellisesti elämyspedagogiikan yksi pääpiirteistä: reflektointi.

-Se on tietynlaista joko itsereflektiota tai porukassa reflektointia. Aika pitkälti näen kaiken oppimisen ja kouluttamisen kokemuksellisena oppimisena. Se, mikä ei ole ollut kerran kädessä, se ei voi olla päässäkään, Wille muistuttaa.

Willen luontosuhde on kokenut paljon. Pysäyttävä kokemus oli se, kun hän ymmärsi, kuinka paljon luonnon puuttuminen vaikutti hänen elämäänsä.

-Elin kolmetoista vuotta silleen, etten ollut luonnon kanssa hirveesti tekemisissä, ja se sai mut aika sairaaksi.  Oli tunne, että jotain puuttuu, Wille kertoo.

Kun Wille ymmärsi luontosuhteen tärkeyden, hän muutti pois kaupungista, jonnekin, missä pystyi näkemään puita ja järviä.

-Siitä saa tunteen, että on osa kokonaisuutta, ja se merkkaa tosi paljon, Wille pohtii.

-Mikä se oma luontosuhde sitten on, niin näen sen niin, että luonto herkistää meitä tutkimaan ja ajattelemaan itseämme aika eri tavalla. Luonto on meille kaikille sama: se asettaa tasavertaisen kumppanin tai vihollisen, millä tavalla sitä haluaakin katsoa. Olosuhteet on kuitenkin samat, sillä se asettaa meidät tasa-arvoiseen asemaan toisiimme nähden, Wille havainnoi.

Tämä on myös yksi niistä asioista mihin elämyspedagogiikkakin tavallaan pohjautuu. Luonnossa pääsemme pohtimaan itseämme ja toimintaamme aivan eri tavalla kuin arjessa kiireen keskellä. 

 

Mitä Wille sitten pakkaa rinkkaansa?

-Tällä hetkellä, kun pyöräilyä harrastan, niin siellä pitää olla ainakin ensiapuvälineet. Kun näyttää, että tuo on aika hasardia hommaa tuo polkeminen. Sitten pitää olla jonkinasteinen multitool ja paljon urheiluteippiä. Mutta mitä siellä nyt ensisijaisesti pitää olla, niin seikkailumieltä ja pilkettä silmäkulmassa, Wille muistuttaa.

 

Roosa Sallinen

 

Lisää Willen tarinoita nuotiolta löydät painamalla tästä.