Nea Kujala

Elämyspedagogiikka tarjoaa vastapareja

Airot loiskahtavat ja rikkovat veden pinnan. Rauhallisin vedoin Nea Kujala soutaa järvellä auringon laskiessa.

-Luonto merkitsee mulle rauhoittumista ja mahdollisuutta. Se mahdollistaa oman ajatusprosessin sekä ihan erilaisen avautumisen. Ei varmaan missään muualla oo niin auki ja paljas kuin luonnossa. Se on aika suurta ja voimakasta, koska ei se luonto kysele, että oot sä valmis tähän. Me voidaan mennä luontoon, mutta ei me mitään vuoria ja meriä valloiteta, vaan me ollaan siellä osa luontoa, Nea pohdiskelee.

Nea päätyi Outward Bound Finlandin pariin koulun kautta, ja nyt hän toimii järjestössä ohjaajana.

-Halusin pystyä tarjoamaan muille niitä kokemuksia, mitä olin itse saanut. Ne tuntu itelle niin suurilta ja maailmaa mullistavilta, Nea kertoo.

Neasta ohjaaminen on palkitsevaa. Varsinkin se, kuinka aluksi vaikkapa melominen voi olla nuorille todella vastenmielistä ja tyhmää, mutta muutamien päivien ja kertojen jälkeen toiminta muuttuukin mukavaksi.

-Mikä on saanut jäämään toimintaan mukaan, niin se, kun on nähnyt sen muutoksen nuorissa. Sen ilon ja voimaantumisen, minkä kurssi on saanut aikaan. Joka kerta, kun tulee kurssilta pois, niin se tunne on jotain, mitä on vaikea kuvailla kellekään muulle, kuka ei oo sitä kokenut, Nea pohtii.

-Outward Bound on yhdessä, välittävä ja perusta, Nea kiteyttää.

Nealle itselleen elämyspedagogiikka on myös antanut paljon. Siitä on saanut voimaa myös elämän haastavimpina aikoina.

-Se on tuonut vastapareja: toisaalta suunnitelmallisuutta ja toisaalta kontrollista luopumista. Toisaalta avun antamista ja toisaalta avun saamista. Se on antanu lämpöä ja ajateltavaa. Se on antanu myös sellaisia kohtaamisia ja kokemuksia, mitä ei saa luokkahuoneissa tai kaupungissa. Se on antanu voimaa, Nea kertoo.

Luonnossa selviytyminen sekä ajattomuus ovat auttaneet myös omien vahvuuksien löytämisessä sekä elämän suunnan selvittämisessä.

-Luonto on tarjonnut turvaa, kun ei oo osannu luottaa itseensä, että kyllä mä pystyn ja osaan. Luonnossa on pakko kohdata itsensä, ja ajatella asioita, vaikka välillä ne meenaa karata. Ne on kuitenkin kohdattava, ja niin ne ajatuksetkin jäsentyy, Nea miettii.

Mitä Nealla sitten on mukana omassa rinkassaan?

-Mä pakkaan rinkkaan jonkun, jonka kanssa jakaa kokemuksia. Pakkaan omaa aikaa, että voin olla vaan oma itseni ja omien ajatusteni kanssa. Ja se voi olla joskus aika pelottavaa, niin sen takia pitää olla aina mukana villasukat ja termospullo, että on kivempi olla niiden vaikeidenkin ajatusten kanssa, Nea kuvailee.

Roosa Sallinen

Mitä Nea höpötti soutureissulla? Se selviää painamalla tästä.