GraduaCtion Erasmus+

Outward Bound Romania

19.-27.02.2016

Me käytiin vähän Romaniassa seikkailulla helmikuussa. Otimme osaa projektiin, joka oli suunnattu 20-30 vuotiaille, jotka ovat päättämässä/ päättäneet jo korkeakoulun tutkintonsa. Osallistujia ohjaajineen oli seitsemästä maasta; Romania, Unkari, Portugali, Puola, Turkki, Suomi sekä Ranska. Projekti otti paikkansa Sovatassa, OB Romanian keskuksella. Sovata on pienehkökaupunki Transylvaniassa, vampyyrien kotipaikkojen lähellä. Vaihdon tavoitteena oli etsiä osallistujien omia vahvuuksia ja rohkaista löytämään paikkaa työmarkkinoilla.

”The goal is to find inner strengths and make people aware of their true potential and to help others to do the same.”

Tässä meidän ryhmä, jolla lähdettiin Suomesta kohti Sovataa. Yhteisöpedagogeja sekä liikunnanohjaaja, valmiina kohtaamaan haasteita ja oppimaan uutta.

”Viis muijaa ja kakskyt leitä.” Heti ensi tapaamisesta asti oli selvää, että tästä tulee hyvin vakava retki.

Tässä meidän koko jengi. Vaihdon ohjelma oli suunniteltu todella tiiviiksi, tekemistä oli aamusta iltaan. Ensimmäiset päivät käytimme ryhmäytymiseen. Meillä oli kiipeilyharjoitteita, seikkailukasvatuksen teoriaosuuksia sekä kasa muita aktiviteetteja, jotka vaativat erityisesti yhteistyötä. Suurimpana kokonaisuutena oli kolme päivää kestäneen vaelluksen suunnittelu ja toteutus.

Vaellus oli vaihtomme suurin juttu, joten siitä lyhyesti. Me tehtiin kaikki itse. Ohjaajat antoivat vain raamit ja välineet, joiden avulla toteuttaa seikkailu, sellaisella puolen päivän varoitusajalla. Romanian metsiin noin 30 henkeä, joilla erilaisia kokemuksia eräilystä – osalla ei ollenkaan. Myös kuntotaso vaihteli suuresti, mutta sekin oli vain yksi haasteista. Periaatteenamme oli, että kaikki osallistuvat jollain tavalla, ja siinä onnistuimme.

”Niin mihin meidän pitää suunnistaa? ”Me kerromme sitten aamulla, tutustukaa tähän karttaan nyt vain todella hyvin ja opetelkaa käyttämään kompassia.”

Vaellus oli ongelmasta ongelmaan purjehtimista – kaikesta kuitenkin selvittiin yhdessä.

Tarina haasteista: Retken aloituspäivänä ohjaajat jakoivat meidät yllättäen kahtia. Sen seurauksena osa välineistä jäi toiselle ryhmälle. Meillä oli yhteinen määränpää joten oletimme, ettei se haittaa. Noh.. Ensimmäisen tiimin päästyä leirintäpaikalle ja alkaessamme rakentaa majoitusta ennen pimeää, huomasimme ettei meillä ole köysiä. Kappas, ne olivat toisella ryhmällä. Mitäs sitten?

”No onneksi meidän ryhmällä on kaikki suklaat, vaikka köysiä ei olekaan.”

Toista tiimiä ei näkynyt, joten rakensimme majoituksen taskunpohjistamme löytyneillä narunpätkillä, sillä pressut oli saatava kiinni ennen pimeää. Pellavaiset langanpätkät ovat muuten yllättävän kestäviä..

Toinen ryhmä saapui leiriin puolen yön aikaan; pimeydessä, eksyttyään muutaman kerran, väsyneinä, kylmissään, märkinä, sekä nälissään. Oli siis ihan hyvä päätös, että koti oli rakennettu valmiiksi. Ja näin seikkailumme oli alkanut vakuuttavasti.

Tässä meidän yhteistyötä, yhteisöllisyyttä ja ongelmien ratkaisua.

Yllä olevassa kuvassa meidän ruhtinaallinen illallistuokio. Söimme päivien aikana mm. paljon tonnikalaa, vaaleaa leipää sekä suklaata, unohtamatta mitä maittavimpia keittoja.

Sopimamme aikataulut vaihtelivat tilanteen mukaan. Leirin pakkaaminen sekä liikkuminen vei aina oman aikansa. Sää antoi oman panoksensa meidän haasteeseen. Märkiä puita ja ihmisiä, sytyttäkää tuli, tehkää ruokaa ja rakentakaa uusi leiri pimeyden koittaessa. Helppo.

”Onneksi ostettiin näitä riisejä, tällaisessa keskiajan padassa niiden keittäminen ei kestäkään kuin sen pari tuntia..”

Oli mielenkiintoista seurata ryhmän vaiheita erityisesti vaelluksen aikana. Siitä sai paljon näkökulmaa omaan työhön. Miten roolit jakautuvat ryhmässä, miten organisointi lähtee käyntiin, kuka tekee ja mitäkin ja niin edelleen.

Tässä esimerkiksi havainnollistettuna suomiryhmän kehityskaari:

Reissun alussa, sekä jälkeen..

Vaihdon viimeisinä päivinä reflektoimme kokemuksiamme, mikä auttoi osallistuneita pohtimaan omaa tekemistään ja ominaisuuksiaan seikkailun aikana, sekä linkittämään löydöksiä myös vaihdon ulkopuoliseen elämään. Alla kuva joka havainnollistaa osallistuneiden fiiliksiä vaellukselta.

Lapset eivät pitäneet meidän heille järjestämästä ohjelmasta…

Ei vaan, tämä oli eräs leikki. Vaihdossa oli kyse haasteista, joten sellaisen saimme ohjaajien kertoessa edellisiltana, että seuraavana päivänä järjestätte 80 nuorelle aktiviteetteja päiväksi. Koko vaihto noudatti Outward Boundin periaatetta:

”To seek to strive and not to yield.”

Paljon uusia ystäviä ympäri maailmaa, naurua, itkua, erilaisia keittoja, rakkoja jaloissa, itsensä haastamista, päätöksentekoa, suunnittelua, joustavuutta, stressin sietokykyä, yhteistyötä, huumoria – kokemuksesta oppimista. Kaikki tämä kymmeneen päivään;

Mitä parhaimmassa seurassa..

..sekä mitä hienoimpien näköalojen kanssa.

Kiitos paljon vielä erityisesti suomipoppoolle,

oli yksi elämäni hienoimmista reissuista! Suosittelen lämpimästi osallistumista Erasmus+ projekteihin. Näissä tapaa ihan huikeita ihmisiä ja oppii paljon, sekä itsestä että muista, kulttuureista ja kaikesta mahdollisesta, mistä ei voi tietää.

”Mihin me oikein ollaan menossa? – Eteenpäin.”

– Marja Vornanen