• Suomeksi
  • In English
Seikkailukasvatuspäivät 2016 » Tilaa uutiskirje

OSA I: Johdanto

25.6.2014

"Seikkailukasvatustoiminnan suurimpana mahdollisuutena voidaan pitää elinikäistä oppimista. Tavoitteellisella toiminnalla voidaan haastaa vallitsevia henkilökohtaisia elämänarvoja sekä avoimuutta muutokseen."

 

Tämä on Elämyspedagogiikan monet kasvot -kirjoitussarjan ensimmäinen osa. Sarjassa tullaan käsittelemään elämyspedagogiikkaa eri näkökulmista sekä ottamaan kantaa yhteiskunnassa vallitseviin kasvatuksellisiin trendeihin. Kirjoitusten aihepiirit keskittyvät mm. seikkailukasvatukseen, sen historiaan ja nykypäivään sekä yleisimpien teorioiden esittelyyn. Ensimmäisessä osassa esitetään mitä tarkoittaa sana elämyspedagogiikka, sekä esitellään aihepiiriin liittyviä uhkia ja mahdollisuuksia.

Seikkailukasvatus, elämyspedagogiikka sekä kokemuksellinen oppiminen ovat pitkälti samaa tarkoittavia termejä, joilla usein viitataan oppilaan tai osallistujan oppimiseen aktiivisen toiminnan kautta.  Seikkailukasvatus mielletään usein lasten ja nuorten kasvuprosessin tukemiseen, ryhmätyötaitojen kehittämiseen, luonnossa vietettyyn aikaan sekä osallistujien ohjaamiseen kohti oikeita elämänvalintoja. Toiminnassa arvostetaan osallistujien aitoja kokemuksia samalla kun ohjaajat ohjaavat toimintaa kohti asetettuja tavoitteita. Kirjallisuussarjassa pyritään unohtamaan terminologian taakse piilotetut vivahde-erot ja käytetään termejä synonyymeinä.

Nyky-yhteiskunta - teknologian ihmemaa ja tietotulvan suihkulähde asettaa nuorelle täysin uudenlaiset haasteensa kasvaakseen tasapainoiseksi kansalaiseksi. Erikokoisten ruutujen tuomat houkutukset, kaupungeissa jatkuvasti vähentyvät viheralueet, perheiden muuttuneet arvot luontoa kohtaan sekä lisääntynyt sisätiloissa passiivisena vietetty aika ovat yleisesti paljon puhuttuja haasteita tämän päivän yhteiskunnassa. (Sinkkonen, 2013) Mutta missä piilee haasteiden todelliset juuret ja kuka keksii ratkaisut ongelmiin?

Länsimaisessa keskustelussa lasten kasvuympäristöstä puhutaan paljon lapsen ja luonnon välisen suhteen muuttumisesta. Iso-Britanniassa Royal Society for the Protection of Birds (RSPB) –järjestön vuonna 2013 teettämän tutkimuksen mukaan vain joka viidennellä Isobritannialaisella lapsella on merkittävä suhde luontoon. Samalla RSPB osoittaa leikkivien lasten luonnossa tapahtuvan lapsenomaisen leikkimisen vähentyneen 40%:sta 10%:ttiin viimeisen 40 vuoden aikana. Järjestö korostaa luontosuhteen merkitystä lapsen kasvun tukena oppimiselle kuin myös henkilökohtaiselle ja sosiaaliselle kasvulle. Myös tunnettu amerikkalainen kirjailija Richard Louv on ilmaissut huolensa lapsi-luonto –suhteen muuttumisesta kirjassaan Last Child in the Woods ja määritellyt nykyajan lasten kärsivän ns. luonnosta erkaantumisen häiriöstä (nature-deficit disorder).

Kuten todettua, seikkailukasvatus yhdistetään usein toimintaan luonnossa, mutta mitä tämä todella tarkoittaa? Aihetta on vaikea pukea sanoiksi tiivistetysti. Toiminnallisia menetelmiä työssään pitkään käyttänyt Kimmo Räty (2011) toteaa seikkailukasvatuksen tavoittelevan osallistujan henkistä, sosiaalista ja fyysistä kasvua, mutta ennen oppimisen aikaansaamista, osallistujan on oltava itsetietoinen omista tunteista, tuntemuksista ja asenteistaan. Ohjaajan rooli toiminnassa on toimia suunnan näyttäjänä ja siten mahdollistaa osallistujan kokonaisvaltainen kasvu sekä turvata toiminnan niin fyysinen kuin henkinen turvallisuus.

Outward Bound (OB) on yksi seikkailukasvatuksen suurimmista toimijoista. Maailmanlaajuinen järjestö sai alkunsa vuonna 1941, kun Kurt Hahn perusti ensimmäisen koulun Englantiin, josta toiminta on levinnyt jo yli 50:neen aktiivisesti toimivaan seikkailullista kasvatusta, elämyspedagogiikkaa ja kokemuksellista oppimista järjestävään Outward Bound kouluun yli 30:ssä eri maassa. (Outward Bound 2013) Maailmanlaajuisesti katsottuna OB:lla on ollut suuri merkitys niin seikkailukasvatuksen kehittymiseen kuin muuttumiseenkin vuosikymmenien saatossa. Suomen oma Outward Bound Finland ry on perustettu vuonna 1994, joten tänä vuonna juhlitaan organisaation 20-vuotista taivalta.

Elämyspedagogiikan monet kasvot –kirjoitussarjan seuraavassa osassa tullaan paneutumaan kasvatuksellisten menetelmien historiaan aina kreikkalaisten tietäjien ja ajattelijoiden ajoista lähtien ja päätyen modernin seikkailukasvatuksen alkuaikoihin. Historiakatsauksessa kartoitetaan alan vaikuttavimpien tekijöiden merkitystä verraten eri aikakausien yhteiskuntaan.

 

Lähteet

Outward Bound Trust. (2013) Outward Bound International Journal. 2013 Edt. Aviemore: Outward Bound International.

Royal Society for the Protection of Birds (2013) ‘Connecting with nature: a three-year research project.’ Nähtävissä: http://www.rspb.org.uk/Images/connecting-with-nature_tcm9-354603.pdf (Luettu: 28.10.2013)

Räty, K. (2011) Elämyspedagoginen ohjaaminen – Ajatuksia kokemuksellisesta oppimisesta. Lahti: Outward Bound Finland ry.

Sinkkonen, J. (2013) ’Anna lapsen leikkiä vauhdikkaasti’ -haastattelu, 4.11.2013. Nähtävissä:  http://yle.fi/uutiset/lastenpsykiatri_sinkkonen_anna_lapsen_leikkia_vauhdikkaasti/6915317 (Luettu: 13.11.2013)