• Suomeksi
  • In English
Seikkailukasvatuspäivät 2016 » Tilaa uutiskirje

Historia

"Eksentrikko ehkä, uudistaja varmasti, suuri epäilemättä." sanoi Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa Prinssi Philip  Kurt Hahnista, Outward Boundin perustajasta.

Modernin elämyspedagogiikan kehittäjänä tunnetaan saksalaissyntyinen reformipedagogi Kurt Hahn (1886–1974). Hahn ei koskaan luonut yhtenäistä kasvatusteoriaa, vaan otti vaikutteita pedagogiikkaansa muun muassa Goethen, Platonin ja Rousseaun ajatuksista. Platonin Tasavalta-teos vaikutti Hahnin kasvatusfilosofiaan suuresti – yhteiskunnan tehtävänä on varmistaa kansalaiselle mahdollisuus löytää omat vahvuutensa.

Hahn näki aikansa yhteiskunnallisen tilan sairaana ja kyvyttömänä tukemaan nuorten positiivista kehitystä. Hän näki sivilisaatiossa etenkin nuorisoon vaikuttavia sosiaalisia sairauksia, joita olivat:

  • liikkumisen liika helpottuminen,
  • aloitteisuuden ja yritteliäisyyden väheneminen katsojan roolin omaksumisen takia,
  • muistin ja mielikuvituksen heikkeneminen, koska kaikki tarjottiin valmiina,
  • käden taitojen unohtuminen,
  • itsekurin rappeutuminen liiallisten virikkeiden ja ärsykkeiden vuoksi sekä
  • sekä säälin ja myötätunnon heikentyminen ainaisen kiireen ja tehokkuusajattelun myötä.

Hahn uskoi, että kasvatuksen tulisi herättää elämännälkää. Hahn toivotti tervetulleeksi voimakkaat tunne-elämykset, kuten hämmennyksen, pelon ja voitonhuuman. Kokemuksen tuli olla ladattu yhdessä tekemisen ja löytämisen ilolla.

Hahnin pedagogiikka muodostui neljästä elementistä: fyysisestä harjoituksesta, projektista, retkestä ja pelastuskoulutuksesta. Fyysiseen harjoitukseen kuului rohkeuden, kunnon ja kestävyyden parantaminen. Projekti vetosi mielikuvitukseen ja auttoi osanottajien suunnittelemaan, organisoimaan, tekemään käsillään ja kestämään rasituksia. Retkellä (purjehdus, kanootti, kiipeily, hiihto) harjoiteltiin aloitteellisuutta, itsensä voittamista ja kykyä tehdä päätöksiä. Pelastuskoulutuksen kautta opittiin arvioimaan riskejä sekä ottamaan vastuuta muista ihmisistä ja ryhmän jäsenistä.  Hahnin tavoitteena ei ollut kasvattaa yhteiskuntaan sopeutuvia yksilöitä, vaan vastuunkantajia, jotka ovat valmiita muuttamaan yhteiskunnan epäkohtia.

Natsien tultua valtaan Saksassa Kurt Hahn puhui ihmisten ja yksilön vapauden puolesta. Hän uskoi yksilön vapauteen, mutta piti tärkeänä nuorten kasvattamista kokemuksen kautta huomaamaan sosiaalisten siteiden tärkeyttä yksilön vapauden säilyttämiseksi. Hahn karkoitettiin kotimaastaan ja hän muutti tukijoittensa, Englannin hallituksen ja kuninkaallisen perheen jäsenten avulla Englantiin. Vuonna 1934 Hahn perusti Gordonstounin koulun Skotlantiin. Siellä hän lisäsi koulutukseen purjehdustaidot, koska halusi tutustuttaa nuoret riskien ottamiseen. Hahn ei koskaan kannattanut seikkailua seikkailun vuoksi. Meriolosuhteita käytettiin "oppimiseen meren kautta, ei meren vuoksi". Gordonstounin oppilaisiin kuului mm. prinssi Philip, Edinburghin herttua, jolta Hahn sai myöhemmin tukea.

Vuonna 1940 Hahn tapasi Jim Hoganin, nuoren historianopettajan, joka oli kiinnostunut nuorisotyöstä ja josta myöhemmin tuli ensimmäisen Outward Bound -koulun johtaja. Yhdessä he suunnittelivat uutta paikkaa, jossa nuorille voitaisiin pitää kuukauden mittaisia kursseja luokkahuoneiden ulkopuolella. Hahn löysi sopivan paikan Aberdoveystä, Walesistä. Taloudellista tukea saadakseen Hahn otti yhteyttä suuren laivanrakennusyhtiön johtajaan Lawrence Holtiin, joka tunsi Hahnin koulutusmenetelmien vastaavan juuri niihin haasteisiin, joita sen päivän nuorten merimiesten koulutus tarvitsi. Holt toi käsitteen "Outward Bound" toiminnan motoksi.

Vuonna 1946 perustettiin kaiken takana toimiva säätiö Outward Bound Trust. Maailman OB -koulujen ja keskusten toimintaa koordinoi ja avustaa Outward Bound International, joka perustettiin vuonna 1997. Myöhemmin Outward Bound on levinnyt kaikkiin maanosiin ja yli kolmeenkymmeneen maahan.