• Suomeksi
  • In English
Seikkailukasvatuspäivät 2016 » Tilaa uutiskirje

 Ympäristöbonus


Ympäristöbonuksella viedään nuoria Lapin luontoon

Partioaitta lahjoitti 25.1.2017 Outward Bound Finland ry:lle (OBF) 62 324,49 euron suuruisen Ympäristöbonuksen. 

Kiitos Partioaitalle ja klubilaisille tuestanne!

Partioaitan vuoden 2016 aikana keräämä Ympäristöbonus käytetään Outward Bound Finland ry:n Löydä oma lähteesi -projektin toteuttamiseen. Projekteja toteutetaan kolme. Tarjoamme nuorille lisäksi mahdollisuuksia omaehtoiseen luontoharrastuksiin, sillä jokaisella lapsella tulisi olla jokin harrastus. Tavoitteenamme on myös rakentaa toimiva kokemuksen arvionnin työkalu, jonka avulla voimme arvioida ja tunnistaa osallistujien liikkumisen/aktiivisuuden, kokemusten merkitysten ja sosiaalisen tuen kehittymistä kursseillamme. Tunnistamisen kautta pystymme tukemaan osallistujia yksilöllisemmin. Haluamme osoittaa, että elämyspedagogiset kurssimme todella vaikuttavat osallistujiin positiivisesti.

www.partioaitta.fi/tukea-tarvitseville-nuorille-kerattiin-62-000-euroa-kahdeksassa-kuukaudessa

Ympäristöbonus



Löydä oma lähteesi - Ensimmäinen toteutus

Löydä oma lähteesi -projekti opettaa nuorille retkeilytaitoja, luonnossa liikkumista ja luonnon kunnioittamista. Tärkeintä on nuorten itsensä aktivoiminen: opittujen taitojen avulla he saavat itse suunnitella oman retkensä, ottaa vastuun itsestään, toisistaan ja luonnosta.

Kurssin tärkein päämäärä on nuorten itsensä aktivointi. Luonnossa nuoret oppivat ratkaisemaan ongelmia, asettamaan päämääriä ja tekemään päätöksiä. Elämyspedagogiikan keinoin opetellaan tunnistamaan omia resursseja. Oppimiensa taitojen avulla nuoret voivat itse suunnitella retkiä ja ottaa vastuuta luonnosta, itsestään ja toisistaan. Kokemus itsensä voittamisesta antaa valmiuksia elämän haasteista selviämiseen yleisemminkin.

Ensimmäiseen projektiin valikoitui hakemusten perusteella Porvoon Pääskytien koulun 9. luokan erityisluokka. Oppimishaasteet ovat ensisijainen syy erityisluokalla oloon, mutta kolmanneksella on myös psyykkistä oireilua. Tavoitteina luokanopettajan puolelta on, että luokkahenkeä parannettaisiin. Toivomuksena on lisäksi, että oppilaat löytäisivät luontoyhteyden sekä tunnistaisivat omia vahvuuksiaan. Näiden nuorten luontokokemukset ovat olemattomia. Elämä rajoittuu lähinnä kännykkään ja nuorisokulttuuriin.

“Nämä nuoret tarvitsevat vahvaa tukea itsetuntonsa kohottamiseen: heillä on jokaisella vahvuuksia vaikeuksistaan huolimatta. Ryhmänä toimiminen vaikeaa: erityisesti toisen huomioon ottaminen on haastavaa” luokanopettaja Susanna Kareinen kertoo.

ENSIMMÄINEN "LÖYDÄ OMA LÄHTEESI" TOTEUTUS ON PÄÄTTYNYT. Alta pääset lukemaan projektin kulusta ja sen loppuhuipentumasta- Tuntsan hiihtovaelluksesta. Haluaisitko oman ryhmäsi tai luokkasi mukaan etsimään omaa lähdettään? Haku "Löydä oma lähteesi" projektin toiseen toteutukseen avautuu keväällä 2017.

31.1.2017 Ensimmäinen harjoittelupäivä

Nyt on “Löydä oma lähteesi” projektin ensimmäinen harjoituspäivä takana. Ensimmäisen harjoituspäivän aikana oli tarkoitus, että nuoret pääsevät tutustumaan ja harjoittelemaan käytännössä tulevalla vaelluksella tarvittaviin taitoihin ja tarvikkeisiin. Outward Boundin toiminta ja elämyspedagogiikka pohjautuvat turvallisuudelle. Fyysiselle, sosiaaliselle ja psyykkiselle.. Turvallisuus toimii pohjana kehitykselle ja on siksi tärkeimpiä asioita elämyspedagogiikassa. Turvallisuuden kokemus toimii  ikäänkuin talon kivijalkana, jonka päälle rakennetaan uusien kokemusten, haasteiden ja elämysten kautta. Jos ryhmäläisellä ei ole turvallinen olo, kivijalka ei ole tukeva ja sen päälle ei pysty rakentamaan. Keskittyminen kiinnittyy ns. huojuvan kivijalan kasassa pitämiseen ja resursseja talon rakentamiselle ei tällöin riitä.  Turvallisuuden tunnetta lähdimme rakentamaan ensimmäisenä harjoituspäivänä käytännön taitojen harjoittelun kautta.

Kun aamu alkoi, oli ilmassa jännitystä. Paikalle tulleet nuoret katselivat ympärilleen ja aloitusympyrässä tunnelma oli vielä tunnusteleva. Kuitenkin kun oli aika toimia ja päästä käytännön hommiin, olivat kaikki nuoret hyvällä asenteella heti mukana. Ryhmä jaettiin kolmeen pienempään ryhmään, jotta kaikki pääsisivät itse harjoittelemaan ja kokeilemaan. Nämä kolme ryhmää pääsivät kiertämään kolmea eri toiminnallista rastia, joiden aiheet olivat seuraavat; retkikeittimen käyttö, teltan ja erätoverin pystyttäminen sekä tulenteko. Ryhmät löytyivät ja päivä pääsi alkuun.


Päivä oli kaunis. Päivä oli aurinkoinen ja pääsimme jo nauttimaan kevätauringon lämmöstä.


Ryhmä oli moninainen retkeily taustojen mukaan. Osa oli retkeillyt jo jonkin verran, osalla taas retkeily kokemusta ei ollut juuri ollenkaan. Tämä oli varsin hedelmällistä ryhmän toiminnan kannalta. Toinen osasi neuvoa toisia, työtehtäviä jaettiin ja yhdessä mietittiin miten kannattaisi mitäkin asiaa tehdä. Retkikeitin rastilla harjoiteltiin retkikeittimen käyttöä käytännössä ja pohdittiin mitä kannattaisi vaelluksella syödä ja millaisia seikkoja on hyvä ottaa huomioon vaelluksella kokkaillessa. Teltta rastilla ensiksi ohjaajan opastuksella pystytettiin yhdessä teltta. Tämän jälkeen nuoret saivat pystyttää ja purkaa alusta loppuun itse teltan. Pian näkyi teltan oviaukosta useampi pari tennareita, kun teltan pystyttäjät kävivät loikoilemassa oman yksiönsä sisätiloissa ja katsomassa millaiset tilat olisi tiedossa tulevalla vaelluksella. Tulenteko rastilla harjoiteltiin puukon ja kirveen käyttöä sekä tulen tekoa. Hieno oli nähdä, kuinka innolla ja paneutuneesti nuoret harjoittelivat. Päivän päättyessä tunnelma oli rento. Päätösringissä nuoret kertoivat, että päivä oli ollut hauska ja mielenkiintoisia juttuja ja uutta opittavaa oli löytynyt kaikille.  Opettajat myös kertoivat, että päivä oli ollut todella mukava.  Oli ollut mukava nähdä iloisia ja hymyileviä nuoria harjoittelemassa.  Hieno päivä kaiken kaikkiaan!

Seuraava tapaaminen nuorten kanssa on ystävänpäivänä 14.2.2017, jolloin harjoittelemme suunnistamista ja kokeilemme metsäsuksia mutta ennen kaikkea tavoitteena on yhdessä tekeminen. Tämän jälkeen 3.3.2017 nuoret pääsevät suunnittelemaan tulevaa Lapin hiihtovaellusta. He muunmuassa miettivät mitä ruokaa ja millaiset vaatteet Lapin vaellukselle tulisi ottaa mukaan. Varsinaiselle viiden päivän hiihtovaellukselle lähdemme 13.3 ja palaamme 19.3.2017, jossa kohteena on Tuntsan erämaa. . Pääset lukemaan lisää " Löydä oma lähteesi"- projektin kulusta tästä blogista.

Tulenteko oli harjoittelupäivän aikana iso juttu. Vielä päätösringissä varmisteltiin mitkä jutut tulentekoon kuuluivat. 

Kynäilemässä: OBF-harjoittelija Laura

Löydä oma lähteesiLöydä oma lähteesi

14.2.2017 Toinen harjoittelupäivä

Tänään oli “Löydä oma lähteesi”  toinen harjoituspäivä. Päivä pidettiin Porvoon Sondbyssä, nuorten lähimetsässä. Tämän päivän teemana oli treenailla suunnistusta ja muistutella vielä mieleen viime kerralla opittuja taitoja tulen sytyttämisestä, teltan pystyttämisestä sekä retkikeittimen kanssa toimimisesta. Lisäksi valmistautuminen kohti tuntsaa alkoi myös ihan varuste puolen tasolla, sillä kävimme läpi, millaisissa varusteissa nuorten tulisi lähteä Tuntsaan. Tänään tarkoituksena oli herätellä ajatuksia tulevasta varustautumisesta ja siitä, mitä kaikkea tulisi ottaa mukaan. Seuraavana harjoituspäivänä käymme lävitse kaikki tarvittavat varusteet Tuntsan vaellukselle, lisäksi nuoret tuovat omat henkilökohtaiset varusteensa ja vaatteensa mukaansa  ja saavat vielä tarkistettua ohjaajien avustuksella varusteiden soveltuvuuden Tuntsan erämaahan.

Tänään, kuten edellisenkin harjoituspäivän kohdalla, sää oli meille suotuisa. Aurinko paistoi jo aamusta asti. Nuoret saapuivat paikalle ja tutussa aloitusympyrässä pääsimme aloittamaan päivää ja käymään läpi, mitä tuleva päivä toisi mukanaan. Sitten olikin aika päästä itse toimeen. Kompassit ja kartat vain esille ja niitä tutkimaan. Ohjaaja Teemu Tuomainen opasti nuoria kompassin käyttöön ja nuoret pääsivät saman tien myös itse kokeilemaan oppimaansa.  Kolmessa pienryhmässä pääsimme harjoittelemaan eri tavoin, miten karttaa luetaan, miten kompassia käytetään ja miten luonnossa näkyviä asioita voi lukea. Lisäksi harjoituspäivän aikana kävimme läpi varustautumista. Minkälaisia vaatteita olisi hyvä ottaa mukaan Tuntsaan? Miten pukeudutaan vaellukselle? Miten rinkkaa pakataan ja minkälaisia ruokia syödään? Nuoret saivat mukaansa myös kirjalliset materiaalit varustautumisesta, joihin pääsevät vielä tutustumaan kotona.

Teemu näyttämässä käytännössä, millaisia vaatteita milläkin kelillä pukisi päälleen.

Minkälaisia eväitä Teemulla on mukana ja mitä muuta rinkasta löytyy?

Aiemmassa blogi tekstissäni mainitsin, kuinka Outward Bound Finlandin toiminta perustuu turvallisuuden kokemukselle. Ilman sitä, ei voi kehitystä tapahtua. Kuuluisa Neal Donald Walshin sanonta kuuluu “ Life begins at the end of your comfort zone”. Hieno ja viisas lause. Mutta heti tämän kasvun alueen(growth zone) naapurissa asuu vaaran alue ( danger zone). Se onkin hieman kavala naapuri, sillä jos tälle vaaran alueelle pääsee lipsahtamaan, ei toiminta olekaan enää seikkailullista ja haastavaa.  Se saattaakin olla jopa traumaattista ja henkisiä lukkoja aikaansaavaa. Elämyspedagoginen toiminta perustuu turvallisuudelle juuri siksi, ettei tälle vaaran alueelle  jouduta. Kun tehtävät ja toiminnot ovat suunniteltu oikein, niin että koko tapahtuman prosessi tukee turvallisuuden kokemusta, mahdollistetaan myös yksilön ja ryhmän kasvua ja kehitystä.

Kun pieni taapero lähtee tutkimaan maailmaa, haluaa hänkin, että vanhempi on aika lähellä. Jos lapsi kokisi jonkin olevan uhkaavaa tai hurjaa ,voisi vanhempaan turvautua. Lapsi huomaisi, ettei mitään hurjaa tapahdu, niin seuraavalla kerralla hän uskaltaisi tutkia vielä hieman pidemmälle ja seuraavalla kerralla vielä hieman pidemmälle. Sillä vaikka mikä tilanne tulisi eteen, niin aina voisi palata turvan luo, vanhemman luo. Tämä olisi turvallista seikkailua. Jos taas lapsella ei olisi turvaa ja lapsi esimerkiksi säikähtäisi jotakin tutkimus matkallaan kohtaamaansa pahanpäiväisesti, seuraavalla kerralla lapsi ei uskaltaisi lähteä tutkimusmatkalle ollenkaan. Tai ei ainakaan yhtä pitkälle. Ja tämä olisi ollut vaarallisen alueen seikkailua.

Me kaikki kaipaamme turvaa ja samalla tavalla turvallisissa olosuhteissa jokaisen meistä mukavuusalue kasvaa. Uskallamme mennä hieman pidemmälle ja kokeilla enemmän. Kun harjoittelemme harjoituspäivinä taitoja Tuntsan vaellusta varten, tarkoitus on juurikin tämä turvallisuuden kokemuksen kasvattaminen. Psyykkisen ja sosiaalisen puolen turvallisuutta lisätään sillä, että tutustumme kaikki toisiimme. Tuttujen ihmisten kanssa on helpompi lähteä reissuun. Fyysistä turvallisuutta harjoitetaan kovien taitojen, eli lajitaitojen, harjoittelulla. Omaa ja muiden turvallisuutta taataan esimerkiksi sillä, että kirveen käyttöä ja siinä huomioitavia asioita opetetaan. Lajitaitojen opettelu lisää myös psyykkistä turvallisuutta; minä pystyn, minä osaan.

“ Mä en ole ikinä ennen kävellyt jäällä. Vitsi täällä on hienoa!” - yksi projektin nuorista

Tänään oli jälleen hieno päivä! Suunnistuksessa pääsimme nauttimaan lämmittävästä kevätauringosta ja tämän jälkeen nuoret pääsivät itse vielä treenailemaan viime kerralla opittuja taitoja. Pienryhmissä toimiessa nuoret pääsivät kaikki itse kokeilemaan ja harjoittelemaan käytännössä kompassin käyttöä. Samalla oli hieno tilaisuus jutella ja tutustua toisiimme. Hienoja kokemuksia tuli vastaan, yksi nuori pääsi ensimmäistä kertaa jäälle kävelylle! Ei olisi voinut hienompaa keliä ensimmäiselle kerralle siihen ollakaan!  Päätös ringissä muisteltiin vielä suunnistuksen perussääntöjä ja hyvin muistivat nuoret, kuinka se suunta nyt otettiinkaan ja miten ilmansuunnat menivät. Seuraavan kerran raapustellaan 3.3. jälkeen, kun on viimeinen  harjoituspäivä ennen Tuntsan vaellusta pidetty.

Aurinkoisin kevätterveisin; OBF-harjoittelija Laura

3.3.2017 Viimeinen harjoituspäivä

Tänään oli vuorossa “Löydä oma lähteesi” projektin viimeinen harjoittelupäivä. Pääsimme käymään nuorten koululla, jonne nuoret olivat tuoneet mukanaan varusteitaan läpikäytäväksi tulevaa vaellusta varten. Samoin oli aika muodostaa tulevat teltta ryhmät ja nämä teltta ryhmät pääsivät myös suunnittelemaan tulevan vaelluksen ruokalistoja yhdessä.

Yksi tärkeä tavoite tälle päivälle oli se, että nuoret saivat uskon vahvistusta siihen, että he tulevat pärjäämään vaelluksella ja heitä ei viedä minkään liian hurjan asian eteen.

Nuorilla oli tällä tapaamisella useampi foorumi erilaisten huoltensa esille tuomiselle. Päivän aluksi he saivat hetken aikaa kirjoitella itselleen ylös niitä toiveita ja odotuksia, mutta myös huolia ja murheita koskien tulevaa vaellusta. Näistä asioista he pääsivät kahden kesken ohjaajan kanssa juttelemaan ja kysymään. Revontulet ja hienojen kuvien ottaminen olivat monilla toivelistalla. Öiden kylmyys ja oma pärjääminen teltassa yöpyessä taas huolettivat nuoria.  Näiden lisäksi kävimme läpi eri turvallisuus alueita ja sitä, miten tärkeää on ettei pelota liikaa. Ja miten jokaiselle nämä rajat ja kokemukset ovat hieman erilaisia. Nuoret kertoivat, että harjoittelu päivissä oli myös ollut esillä jo jännittäviä elementtejä, ja ryhmä oli selvästi hyvällä mielin, kun tiesivät ettei mitään liian jännittävää tai mitään mistä ei voisi ohjaajille tulla kertomaan, tulisi tapahtumaan. Tästä on hyvä lähteä reissun päälle!

Seuraavaksi lähdemme siis Tuntsan vaellukselle. Kirjoitushetkellä Tuntsassa on paljon lunta, aurinko paistaa ja yöllä on melkein -30C pakkasta. Meille on varmasti tulossa hieno seikkailu! Pääset lukemaan Tuntsan reissun kuulumisia tästä blogista reissumme jälkeen!

Reissua odottavin terveisin: OBF-harjoittelija Laura

Tuntsan vaellus

Harjoittelu päivämme olivat ohitse ja oli aika lähteä toteuttamaan projektin varsinaista huippuhetkeä Tuntsan erämaahan. Päivä alkoi maanantaina Pääskytien koululla, jonne keräännyimme pakkaamaan tavarat peräkärryyn ja matka kohti Tuntsaa pääsi alkamaan.

Tuntsassa oli talvi kauneimmillaan. Ensimmäiset päivät teimme lyhyitä retkiä Naruskan retkeilymajan lähistöön. Totuttelimme metsäsuksilla hiihtämiseen sekä varmistimme, että kaikilla oli varsinaiselle vaellukselle mukana sopivat varusteet. Jokaisena iltana meillä oli iltapiiri, jonka aikana elämyspedagogisin menetelmin käytiin läpi päivän aikana koettua ja opittua. Pian torstai aamu koitti ja retkiryhmämme oli aika lähteä varsinaiselle hiihtovaelluksellemme. Keli oli hieno, aurinko paistoi ja matkaan lähdettiin hyvin, vaikkakin jännittynein mielin. Nuoret pääsivät todella haastamaan itseään matkan aikana, sillä lunta paakkuuntui välillä suksien pohjaan ja lunta oli todella paljon. Ei ollut ihan yksinkertainen temppu päästä umpisesta lumihangesta ylös, kantokykyä kun lumessa ei ollut ilman suksia yhtään. Välillä meillä paistoi aurinko ja välillä satoi lunta. Yön aikana osalla oli ollut hieman kylmä ja vähän hammastakin purren yöstä selvittiin seuraavaan aamuun ja aamupuuron keittoon. Matka jatkui kohti Karhutunturia ja sinne nousua.

Luonto antoi meille parastaan elämyspedagogisten toimintojen ohjaamiseen, hienojen maisemien, aurinkoisten kelien, mutta toisaalta myös haastavien elementtien pohjalta. Nuoret tsemppasivat toisiaan, auttoivat toisiaan ylös upottavasta hangesta ja pitivät myös hauskaa yhdessä. Nuoret hiihtivät sisukkaasti eteenpäin ja Karhutunturin kodalla ohikulkija olisi päässyt tapaamaan väsyneitä matkamiehiä, jotka todella olivat ylittäneet itsensä ja jatkaneet matkaansa väsymyksestä huolimatta.

 tuntsan vaellus.jpg

Vaellus toteutettiin turvallisesti ja erilaisiin riskitekijöihin oli varauduttu. Nuorten tehtävänä oli kuitenkin ottaa vastuuta itsestään ja muista, tehdä yhteistyötä ja yhdessä rakentaa Tuntsan vaellusreissu. Vaellus antoi nuorille haastetta ja uusia kokemuksia. Loppu piirissä ennen kotiinlähtöä reflektoimme viikon kulkua. Tunteet nousivat monella pintaan ja yhdessä jaettu tunnelma oli kertakaikkisen hieno. Kaikki nuoret lähtivät Tuntsan erämaasta uutta oppineena ja uusia kokemuksia saaneina

tuntsa.jpg  
Pääskyntien koulun 9Y luokka

Nuorten sanomaa:

“ Opin itsestäni todella paljon tällä reissulla. Siitä miten mä toimin ja millainen mä oon.” 
“ Joskus elämässä on ylämäkiä ja joskus alamäkiä. Mä opin, että ei saa luovuttaa.“
 “ Sä autoit muakin siinä nousussa (puhuen luokkakaveristaan Karhutunturille kiivetessä). En mä olisi varmaan jaksanut, jos ei olisi välillä pidetty taukoa. “
 “ Aina jos joku oli väsynyt, niin joku toinen sanoi että jaksetaan vielä vähän matkaa ja sitten sitä jaksoi. “
 “ En mä osaa sanoa ketä mä arvostan eniten, mä arvostan teitä kaikkia”

 

tuunsta.jpg

Kiitos meidän hienolle vaellusporukalle ja Partioaitalle mahtavasta matkasta!