• Suomeksi
  • In English
Seikkailukasvatuspäivät 2016 » Tilaa uutiskirje

Pilottiryhmän kokemukset vaelluksesta

Yhteistyöprojektimme koulumme ryhmäyttämisen kehittämiseksi huipentui elokuussa 2011 pilottiryhmän kolmipäiväisellä retkellä Nuuksioon. Retkelle valmistauduttiin talvisella päiväretkellä, jolloin harjoiteltiin mm. suunnistamista ja retkikeittimen käyttöä.  Outwarboundin Anna ja Sini kävivät koulussamme kolmena päivänä työskentelemässä pilottiryhmän kanssa.  Noina päivinä elämyspedagogiset harjoitteet sisälsivät paljon yhteistyötä vaativia tehtäviä sekä luottamusharjoitteita. Juuri ennen retkeä oppilaat saivat itse suunnitella ruokansa vaellusta varten ja opettaja kävi hakemassa toivelistojen mukaiset retkimuonat. Etukäteen kartoitettiin myös oppilaiden varustetilanteet ja mahdolliset puutteet peitettiin lainavarustein.

Talvisen retken jälkeen oppilaat tiesivät kutakuinkin mitä odottaa Nuuksion kolmipäiväiseltä vaellukselta ja olivat varustautuneet paljon paremmin. Tytöt vaihtoivat talven kokemusten jälkeen käsilaukut kantovälineinä rinkkoihin ja kulkivat päivämatkat näin varmasti edelliskertaa kevyemmin. Usealla oppilaalla ei ollut juurikaan aiempaa kokemusta vaeltamisesta, telttailusta tai muusta sellaisesta. 

Projektin jälkeen oppilaat saivat kirjoittaa kokemuksistaan aineen muodossa esimerkiksi otsikoin ”Kolme päivää Nuuksiossa” , ”Mikä oli kivaa, mikä oli kurjaa Nuuksion retkellä”, ja ”Kaksi yötä teltassa”. Alla oppilaat kertovat omin sanoin kokemuksiaan. Otteet on kerätty useista eri aineista ja mahdolliset nimitiedot muokattu siten, että oppilaat jäävät tunnistamattomiksi.

Ensimmäinen vaelluspäivä

”Aamulla tulimme kouluun, oli aikaista ja tiet peittyivät usvasta ja sää oli hiostava. Melkein koko 8C saapui aamusta koululle väsyneenä, mutta kuitenkin intoa täynnä.”

”Kolme päivää Nuuksiossa olivat vielä pahemmat, kuin mitä olin kuvitellut.”

”Kun pääsimme lähtemään minä ja eräs toinen oppilas olimme suunnistajina. Olimme niin innokkaita, että epähuomiossa luimme karttaa väärästä kohdasta ja käännyimme väärään suuntaan ja tulimme takaisin samalle parkkipaikalle.”

”Vaelsimme jonkin aikaa, kunnes huomasimme, että olemme koko ajan vaeltaneet ympyrää, joka kyllä ärsytti, koska selässäni oli 65l rinkka.” …” Matkalla söimme mustikoita, näimme luontoa, näimme myös pääkallon ja valitimme.” 

”Levitettyämme makuualustamme telttaan, olimme innoissamme, sillä kohta saisimme syötävää ruokaa, nimittäin kanakeittoa! Vaan toisin kävi. Keitosta tuli kamalaa, sitä ei pystynyt edes nielemään. Aamupäivällä syömättä jääneet nuudelit olisivat siinä tilanteessa kelvanneet mainiosti”.

”Illalla meillä oli pimeä-aktiviteettia. Siinä me kuljimme metsässä ja ohjaajat yrittivät saada meitä kiinni, mutta jos olisimme ihan hiljaa, he menivät ohi. Se oli ihan kivaa, vaikka taskuun unohtunut taksulamppuni katosi jonnekin metsään.”

Toinen vaelluspäivä

”Tiistai-päivän vaellus ei tosin ollut niin rankka kuin maanantain, en tiedä oliko siihen jo tottunut vai oliko fiilis vain parempi!”

”Kävelimme taas hirveän matkan, jossa oli suurin piirtein pelkkiä ylämäkiä.”

”Tiistai-illalla jotkut lähti treenaamaan jousiammuntaa, jotkut rakensivat lautan vesistön ylitykseen, jotkut lähtivät kallioille ja jotkut uivat.”

”Toinen ilta oli rauhallisempi kuin edellinen. Me vain istuimme nuotion ääressä ja juttelimme. Paahdoimme myös vaahtokarkkeja  ja paistoimme lettuja. ”…”Paikalla oli muitakin retkeilijöitä, jotka soittivat kaunista musiikkia. Ehkä kaikki johtui musiikista, ehkä nuotiosta, ehkä ympäröivästä kauniista ja mystisestä pimeydestä, mutta minulle tuli todella… En tiedä millä sanalla kuvaisin sitä, ehkä rauhallinen. levollinen tai harmoninen olo. Katsoin luokkatovereitani ja ajattelin, että olivathan he kaikki ihan mukavia, omalla tavallaan.”

Viimeinen päivä Nuuksiossa

Aamulla teimme leipiä nuotiolla ja haimme vettä. Vedenhakumatkalla näimme 3 rantakäärmettä. Purimme teltan ja testasimme lauttaa ja pakkasimme kamat.”

”Sitten eräs oppilas katosi.”

”Lähdimme etsimään kadonnutta. Eräs toinen oppilas soitti hätäkeskukseen ja kysyi, että onko siitä tehty ilmoitusta ja siellä sanottiin, että ei ole ja sieltä hätäkeskuksesta kysyttiin, että onko siellä aikuista. Soittanut oppilas sanoi, että on ja antoi puhelimen ohjaajalle. Ohjaaja otti puhelimen ja lähti metsään päin. Me kuulimme, kun hän sanoi, että meillä on harjoitus.”

”Koko ajan Nuuksiossa oli sukat märät. Kengät hiersivät tai oli liian kylmä tai teltan alla oli kiviä. Juomista oli liian vähän. Kenkä upposi veteen. Kävelymatkat olivat liian pitkiä. Vaatteet märkiä tai likaisia. Teltassa oli kosteata ja kova nukkua.”

”Kun bussi saapui parkkipaikalle hakemaan meitä, näki monia iloisia kasvoja, kaikki hymyilivät ja olivat iloisia, etenkin eräs oppilas! Hän huusi kuin lehmä ja melkein itki ilosta, mutta oli kieltämättä kiva päästä kotiin.”

”Sitten, kun pääsi kotiin, osasi arvostaa ihan tavallisia asioita, kuten vaikka suihkua. Koko reissun jälkeen, uskomatonta kyllä, palasin ihan mielelläni takaisin koulun penkille.”

”Reissu oli onnistunut ja kiva kokemus!”

”Ja niin, MINÄ SELVISIN!”