• Suomeksi
  • In English
Seikkailukasvatuspäivät 2016 » Tilaa uutiskirje

Ajatuksiani ”Soveltava teatteri elämyspedagogiikassa”-kurssiviikonlopusta

Meitä kurssilaisia oli 9 ja me kaikki teemme työtä nuorten parissa. Muutamat meistä olivat tuttuja keskenään, mutta pääosin olimme toisillemme tuntemattomia. Itse en tuntenut ennestään ketään.

Syitä, miksi ilmoittauduin kyseiselle kurssille, oli monia. Ensisijaisesti halusin päästä käytännössä kokemaan soveltavaa teatteria elämyspedagogiikassa, josko saisin siitä uusia työkaluja työhöni. Muita syitä olivat tarve irrottautua työn ja vapaa-ajan tietyistä, osittain toistuvista samoista kuvioista. Halusin myös pitkästä aikaa täysin tuntemattomien ihmisten pariin olosuhteisiin, joissa en nykyään enää niin paljon vietä aikaani. Halusin laittaa itseni alttiiksi sellaiseen tilanteeseen, josta minulla ei ollut minkäänlaisia ennakkokäsityksiä. Tätä voisi kutsua vaikkapa itsensä haastamiseksi tai niin kuin nykyään sanotaan, omalta mukavuusalueelta poistumiseksi.

Ne asiat, mitä olin tullut tältä kurssiviikonlopulta hakemaan, toteutuivat. Mutta koin paljon muutakin.  Yhdessä tekeminen, jonkin uuden luominen, yhdessä etsiminen ja löytäminen, onnistuminen. Toisiin luottaminen, luottamuksen kohteena oleminen. Koimme asioita yhdessä ja yksin. Tunsimme myös yhdessä ja yksin.

Kiitän ohjaajia ja kaikkia osallistujia aitoudesta ja läsnä olemisesta. Sain teistä kaikista mukaani uutta itsetuntemusta ja halun vastustaa oman onnistumiseni, sekä toisten onnistumisten sabotointia kaikilla elämänalueilla! Kauan eläköön Anssi!

Terveisin,
Susanna