• Suomeksi
  • In English
Seikkailukasvatuspäivät 2016 » Tilaa uutiskirje

Blogit

Työharjoittelu Outward Bound Finlandilla

 

Ensimmäisen kerran törmäsin Outward Bound Finlandiin partioaitan klubi-illassa viime syksynä. Luennon aiheena oli eräensiapu ja kouluttajana toimi Outward Bound Finlandille

WAFA-koulutuksia pitävä Cabot Stone USA:sta. Aihe oli erittäin mielenkiintoinen ja kouluttaja todellinen asiantuntija. Ilta loppui lyhyeen ja Cabot joutui rientämään lentokentälle, joten OBF-ohjaaja Paavo jäi kertomaan Outward Boundin toiminnasta. Olin juuri aloittanut opintoni Salpauksessa luonto- ja ympäristöalalla, joten vahva kiinnostus heräsi järjestön toimintaa kohtaan. Päätin tarttua Paavoa hihasta illan päätteeksi ja kysäisin olisiko mahdollisuutta työharjoitteluun. Kuulin sen olevan  mahdollista ja minua pyydettiin ottamaan yhteyttä toimistolla työskentelevään Michelleen. Haastattelu meni nappiin ja sain paikan. Ilokseni haastattelussa selvisi etten olisi ainoa harjoittelun aloittava, vaan mukana olisi myös toinen harkkari, Laura. Näin meistä tuli työpari. Tuntui helpottavalta saada  tukipilari harjoittelun ajaksi.

 

Harjoittelu alkoi tammikuun puolivälissä.  Kävimme aluksi harjoittelun tavoitteita läpi ja kaikkea siihen liittyvää. Käsitys siitä, että harjoittelu olisi omatoimista ja yrittäjämäistä kuulosti hyvältä, sillä se hyödyttäisi tulevaisuudessa oman urapolkuni rakentamisessa. Fiilis oli korkealla ja olin valmiina laittamaan hihat heilumaan. Oma harjoitteluni kestäisi vain helmikuun loppuun ja Lauran toukokuuhun . Ensimmäinen puolisko harjoittelusta meni vauhdilla ja helmikuun loppu häämötti, joten yhteistuumin päätimme Michellen kanssa jatkaa harjoittelua toukokuun loppuun saakka.

UPO talo

Kuva 1. Upo-talo ja auringonlasku

 

Outward Bound Finlandin toimisto sijaitsee Askon alueella vanhassa 30-luvulla rakennetussa Upon tehdasrakennuksessa.  Aikoinaan kyseisellä alueella on valmistettu suunnaton määrä tuotteita ja 50-luvulla yritys ylsi Pohjoismaiden suurimmaksi huonekalu- ja kodinkonetehtaaksi. Upo-Taloksi nimetyn rakennuksen tunnistaa edelleen suuresta katolla pyörivästä valokyltistä. Jopa rakennuksen edessä oleva silta on nimetty Upon sillaksi. Tämä pelkästään kertoo mielestäni kuinka  suuri merkitys alueen teollisella toiminnalla lahtelaisille on ollut. Voisi olettaa, että jokaisella lahtelaisella on ollut vähintään yksi läheinen töissä kyseisessä yrityksessä, niin kuin minullakin. Tämän nostalgian vuoksi rakennus on mielestäni mielenkiintoinen. Isäni toimi Upolla 90-luvulle saakka sähköteknikkona, jonka tehtävään kuului vastuu sähkönjakelusta ja muuntamoista. Tehtaalla valmistettiin kodinkoneiden lisäksi kaikkea maan ja taivaan väliltä, Hai-saappaista paistinpannuihin. Tuohon aikaan työskentely oli vaarallisempaa ja sai olla tarkkana ettei sattunut mitään haavereita. Kuljeskellessa vanhan rakennuksen käytävillä voi aistia tunnelman, joka tehtaassa  on vallinnut.

Tee työsi hyvin tänäänkin

kuva 2. Korkea työmoraali oli tärkeää jo silloin aikoinaan Upolla.

 

Myös mummoni työskenteli Upolla konttorinhoitajana. Konttorityö kävi myös minulle tutuksi harjoittelun aikana. Tein esitteitä ja julisteita ja julkaisin uutiskirjeen, markkinoin kursseja, kehitin instagram-tilin ja autoin varainhankinnassa. Ennen vanhaan hyllyt olivat täynnä mappeja ja papereita, mutta nyt kaikki tarvittava löytyy kannettavalta tietokoneelta. Fyysiseen työhön tottuneena tietokoneen ja minun välillä vallitsee viha-rakkaussuhde. Monesti vanhan koneeni ruksuttaessa mietin huvittuneena, olisiko hommat tehtynä jo jos työskentelisimme samoilla välineillä kuin aiemmin? Joka tapauksessa asiat ovat helpottuneet fyysisesti paljon niistä ajoista kun mummoni oli työelämässä. Minun ei tarvitse lajitella mappeja, nitoa käsin tuotteiden käyttöohjeita tai monistaa kirjoituskoneella naputeltuja diplomitöitä tai sen enempää kasata sähkömoottoreita. Fyysinen työ on vaihtunut tietotulvaan ja ihmisen ylisuorittamiseen. Tämä aiheuttaa stressin ja kiireen kerääntymisen, vaikka aikaa vapautuukin enemmän toimiessamme tehokkaammin elektroniikan voimalla kuin ennen. Mummoni muistelee erään työkaverin kutoneen sukkia, kun töissä sattui hiljainen hetki eikä hommia ollut. Tässä voisi olla itselläni opittavaa, pieni hengähdystauko auttaa ajattelemaan selkeämmin.

 

Mummo työn touhussa

Kuva 3. Mummo työn touhussa

 

Minä sen sijaan sain huoltaa suksia, inventoida varastoa, pakkailla varusteita retkille ja olla mukana koulutuksissa ja kursseilla. Pääsin mukaan First Contact-seminaariin Slovakiaan. Harjoittelu on opettanut minulle paljon uusia taitoja, mutta myös itsestäni. Olen käsittänyt reflektion merkityksen. Olen haalinut uusia työkaluja ryhmähengen kasvattamiseen. Olen kokenut paljon upeita hetkiä niin koskea laskiessa, kuin tietokoneella istuessani. Onnistumisen tunnetta, voitonriemua, intoa ja inspiraatiota. Olen haastanut itseäni tekemään uusia juttuja.

UPOn konttorilla

Kuva 4. Upon konttorilla vauhtia riittää

 

Toukokuun lopulla pidimme  harjoittelun viimeisen päivän Lauran ja Michellen kanssa Helsingissä. Harjoittelun päättymisen kunniaksi kävimme lounaalla ja nautimme hetken kiireettömyydestä. Onnellisena voin sanoa, että olen saanut monta uutta kokemusta ja uutta ystävää rikastuttamaan elämääni. Ja mitä Outward Boundiin tulee? Aion pysyä jatkossakin osana OBF-porukkaa, vapaaehtoisena. Harjoittelun päättymisen kruunaa heinäkuun alussa alkava viikon yöttömien öiden kajakkivaellus Pohjois-Norjassa Kvaenangenissa. We are OBF!

 

Kynän päässä: Carita Tanskanen

 


Kirjoittajan muut blogit