• Suomeksi
  • In English
Seikkailukasvatuspäivät 2016 » Tilaa uutiskirje

Blogit

Seikkailukasvatuspäivät kokosivat yhteen kasan alan osaajia, opiskelijoita ja konkareita

Kirjoittanut: Siiri Kumpulainen

Kulttuurikeskus Sofian aula kuhisi torstaina 29.1 kello 9:30. Seikkailukasvatuspäivien avauspuheenvuorot olivat juuri alkamassa ja se tarkottaisi samalla myös kaksipäiväisen tapahtuman käynnistämistä. Ilmassa oli innokasta odotuksen tuntua, näitä päiviä olivat monet odottaneet! Väki istui odottamaan auditorioon ja kohta avaussanat kajahtivatkin mikrofonista: Tervetuloa seikkailukasvatuspäiville 2015!

Seikkailukasvatuspäivien järjestäjätiimi

Avauspuheenvuorojen jälkeen aloitti Tsekeistä asti tullut yliopiston professori Ludek Sebek, jonka aiheena oli “City Bound dramaturgy”. Ludek kertoi työstään Tsekeissä, jossa hän on ohjannut termillä “urban outdoor education”. Humoristisella vivahteella tehty luento antoi varsinkin näin alkutaipaleella olevalle opiskelijalle paljon mietiskelyn aiheita. Ludek kertoi esimerkkejä kursseistaan, joissa muun muassa järjestetty nuorien kanssa kilpajuoksutapahtuma liikennevaloihin. Tällainen aiheuttaa hilpeyttä sekä katsojissa, että osallistujissa, mutta miten se liittyy mihinkään? Ludekin mukaan paikkasidonnaisuus on harjoituksen suunnittelussa tärkeää. Nykyään, kun nuoret kävelevät näistä liikennevaloista, he muistavat aina, kuinka he ovat joskus juosseet siinä kilpaa. Muistisäännöksi hän oli kehittänyt kirjainyhdistelmän AHA - action, humor, awakening. Tsekeissä kaupungit ovat suurempia ja luontoon ei pääse niin helposti kuin esimerkiksi Suomessa. Siksi Ludek on nykyään enemmän kiinnostunut urbaanista ympäristöstä, kun puhutaan ulkoilmakasvatuksesta. Suomessakin tehdään paljon harjoituksia, jotka voitaisiin tehdä vaikka siellä supermarketissa, niin kuin Ludek usein asian ilmaisi. Kun mennään luontoon tai rakennettuun ympäristöön, olisi tärkeää, että harjoituksen suunnittelussa otettaisiin ympäristö mukaan. Näin ihmiset löytäisivät sidoksia paikkoihin, tuntisivat jotakin yhteen kuuluvuutta niihin. Ludekin mukaan ihminen voi tuntea itsensä eksyneeksi jos hänellä ei ole sidonnaisuutta mihinkään paikkaan. Nykyajan teknologia -älypuhelimet, padit ja tietokoneet - mahdollistavat sinun olevan jossakin, vaikka et varsinaisesti olisi läsnä. On mahdollista, että juuri tämä etäännyttää meitä ympäristöstämme ja saa ihmisiä voimaan huonosti.

Piristykseksi linkkaan tähän videon, jonka Ludek näytti luennollaan. Tämä kannattaa katsoa! https://www.youtube.com/watch?v=POJEkwv-Oss

Välissä syötiin lounasta ja kulttuurikeskuksen kokille voi antaa maininnan todella maukkaista ruuista! Näiden kahden päivän aikana ainakin syötiin kunnolla :)

Ruokailusta

Mahat täynnä päästiin seuraamaan luentoa Green Caresta, jonka pitivät Suvi Saarinen ja Kirsi Salonen. He esittelivät yhdessä Green care toimintaa, joka lyhyesti kerrottuna tarkoittaa luontoon ja maaseutuympäristöön liittyvää toimintaa, jolla edistetään ihmisten hyvinvointia ja elämälaatua. Menetelmät voivat olla esimerkiksi ratsastusterapiaa tai vaikka puutarhatoimintaa. Ekopsykologian eri menetelmiä käytetään myös, jotta ihmiset voisivat taas löytää yhteyden luontoon ja sen eheyttävään voimaan. Green Caren kotisivut löytyvät tästä painamalla!

Päivä päättyi työpajoihin, jotka olivat noin kahden tunnin mittaisia ja jokainen sai osallistua kahteen. Valinta monista hyvistä vaihtoehdoista oli vaikea, mutta itse päätin osallistua toiminnallisiin pajoihin: harjoitusretkileijan lennättämiseen ja Amazing metro race - nimellä kulkevaan nuorisotalojen metro seikkailuun.

Retkileijan lennätys

Olen ehkä joskus kuullut, mutta en koskaan nähnyt tai kokeillut retkileijaa, joten odotin mielenkiinnolla, mitä olisi tulossa. Työpajan vetäjät veivät ryhmän rantaan, jossa olisi avointa maastoa ja tuuli pääsisi vapaasti tuulemaan lennätys paikallemme. Ranta oli liukas ja tuuli puhisikin kovasti, joten liukastelimme pienoisen jännityksen vallassa ohjaajien perässä.. mitähän tästä tulisi?

Kävimme läpi, miten retkileija kasataan lähtövalmiuteen ja miten sitä ohjaillaan ilmassa. Kävimme myös läpi, miten lennättämisestä voidaan tehdä mahdollisimman turvallista ja, mitä ryhmän kanssa lennättäessä pitää ottaa ohjaajana huomioon. Kun tuuli puhalsi kovasti, meinasi ohjaajakin lähteä liitämään jäätä pitkin leijan mukana. Kun kyseessä oli kuitenkin melko roteva mies, ehti jo mieleeni hiipiä epäilys siitä pysyisinkö minä edes maanpinnalla leijan kanssa. Olin silti innoissani, kun vihdoin pääsin asentelemaan omaa harjoitusleijaani parin muun ryhmäläisen kanssa. Tommilla meni ensin leijan lennätys mainiosti ja hän sai sen jo pysymään ilmassa ja pystyi sitä ohjailemaankin (mikä ei ihan heti ole itsestään selvyys). Sitten oli mun vuoro..

-Vetääks se kovasti sitten, kun se on ilmassa?

-No kyllä se aika kovasti..

-Okei, no mut kyllä mä varmaan jaksan sitä pitää.

Kuuluisat viimeiset sanat. Leija ilmaan ja lähdin saman tien liukumaan jäätä pitkin sen mukana. Lopulta sain sen pysäytettyä ja vähän pideltyäkin ilmassa, peppu tukevasti maassa. Pari mustelmaa, mutta super hauskaa! Ohjaaja katsoi mun menoa ja tuli sanomaan, että hei meillä on vähän pienempi leija, sä voisit sitä koittaa. Meinas käydä itsetunnolla et hetkonen, mähän oon ihan yhtä vahva, kun nää isot miehet täällä! Mutta päätin niellä ylpeyteni ja otin suosiolla  vähän pienemmän lejian lennätettäväksi, mihin sitten pari muutakin naista liittyi mun seuraan. Sitä olikin paaljon helpompi lennättää, yllätys.

Leijaohjaaja tuulisessa säässä Retkileija lähtöasemiin

Leija lennossa

Amazing metro race

Palattiin posket punaisina sisälle iltapäivä kahville ja sitten olikin jo seuraavan ohjelman vuoro. Metroseikkailu sai alkunsa Vuosaaren nuorisotalolta, jonne osallistujat kyyditettiin bussilla. Metroseikkailu alkoi ensimmäisen kartan palojen etsimisessä nuorisotalolta ja, kun kartan sai kokoon saattoi matka alkaa. Ensimmäinen vihje vei senaatintorille, josta tehtävän suoritettuamme saimme seuraavan vihjeen. Ehdimme suorittaa tehtäviä yhteensä kolme (muun muassa kalastusta tokoin rannassa)  ja matkan aikana piti parin kanssa myös tehdä taiteellinen esitys seikkailukasvatuspäivistä. Oikea nuorille pidetty metro race kestää neljä päivää, mutta tämä lyhyt demo seikkailu antoi hyvän kuvan siitä, miten tällaisen voisi ehkä itsekin joskus järjestää. Nuoret kuulemma tykkäävät kovasti ja en ihmettele, tämä parituntinen sujui vauhdikkaasti ja hauskasti mukavassa seurassa.

Metro racen ensimmäinen vihje

Ensimmäinen päivä päivä päättyi minun osaltani työpajojen jälkeiseen päivälliseen. Ne, jotka jäivät kulttuuritalolle nukkumaan pääsivät osallistumaan vielä iltaohjelmaan, josta olivat kuulemma kovasti pitäneet. Itse saavuin takaisin seuraavana aamuna!

Perjantai

Perjantain ohjelmassa lukee aamiaisen jälkeen päivän erikoisohjelma. Tällaisessa tapahtumassa se voi tarkoittaa, mitä hyvänsä, joten mielenkiinnolla kokoonnuimme ulos pääovien eteen odottamaan, mitähän tästä mahtaisi seurata. Meidät johdatettiin muutaman kymmenenmetrin päähän metsäalueelle, johon on puihin kiinnitetty köysiä kolmion muotoihin. Jakaannumme näiden köysien sisälle ryhmiin ja huomaamme, että maahan on jätetty kassillinen jotain meitä odottamaan. Avaamme kassin ja käsissämme on ohjeet: tutustukaa ja keksikää elämyspedagoginen harjoite näitä välineitä käyttämällä. Kävimme kierroksen ketä olemme ja sen jälkeen harjoitteen kehittely alkoi. Meidän välineet olivat köysi, kumiankka ja haavi. Toisessa ryhmässä muuten samat välineet, mutta kuminen porsas. Kyllähän niistä pelit keksittiin ja yhtäkkiä metsäalueella raikui nauru ja aplodit, kun joku taas onnistui saalistamaan ankan haaviin!

Yllästysohjelma

Ulkoilun jälkeen työpajat koottiin katselemalla valokuva show, joka niistä oli koottu. Voi kunpa olisi voinut osallistua kaikkiin samaan aikaan!

Ohjelmassa oli vielä kaksi luentoa: Ville Turunen kertoi työstään Nuorisopsykiatrisella poliklinikalla, jossa hän on käyttänyt seikkailukasvatusta terapeuttisena menetelmänä nuorille. Toisena lennoitsijana kuultiin Mika Kalakoskea, jonka aiheena oli ammatillinen retkikuntamalli. Mika on kuulunut tutkimusryhmään, joka on tutkinut Etelämanteretta. Mielenkiintoisella luennollaan hän kertoi siitä, miten tällaista työtä tehdään, mitkä ovat olosuhteet ja  mitä siellä pitää ottaa huomioon. Molemmat luennoitsijat antoivat paljon kuulijalleen ja sai olla taas todella iloinen, että on mukana tässä tapahtumassa!


Lopuksi tapahtuma päätettiin loppusanoin ja priimuksen eteenpäin antamisella. Huraa! Seuraavana vuonna Outward Bound Finland sai kunnian järjestää seikkailukasvatuspäivät yhdessä Hyvärilän nuorisokeskuksen ja Haaga-Helian liikunnanohjaajaopiskelijoiden kanssa! Tapahtuma päättyi iloisissa tunnelmissa ja uskon, että jokainen sai täältä kotiin viemiseksi joitakin uusia ajatuksia. Kiitos Helsingin kaupungin nuorisoasiankeskus ja muut mukana olleet hienosta tapahtumasta!

Michelle ja priimus

Lopuksi vielä behind the scenes, mitä on tulossa. Jos nimittäin Ludekin ajatukset jäivät vielä epäselviksi niin ei hätää, haastattelimme häntä nimittäin videolle, josta koosteet ovat tulossa pian! Tämä kannattaa katsoa ;)  

Ludek Sebek haastattelussa


Kirjoittajan muut blogit