• Suomeksi
  • In English
Seikkailukasvatuspäivät 2016 » Tilaa uutiskirje

Blogit

Juhlaseminaarin jälkitunnelmia

Kirjoittanut: Siiri Kumpulainen 

Kuvat: Miia Riihimäki 

20 vuotta toimintaa: paljon työtä, kehittämistä, suunnittelemista, keksimistä ja toteuttamista. Mahtavia kursseja, hienoja elämyksiä ja monia uusia kasvoja on saatu mukaan niiden vuosien aikana. Kuulin Outward Boundista itse ensimmäisen kerran vasta pari vuotta sitten, kun osallistuin kouluni kautta Outdoor-kurssille. Sen jälkeen olen ollut toivottavasti mennyttä ja suuntautuvaa opiskelua ei kauan tarvinnut miettiä: Luonto- ja liikuntamatkailu. Elämyspedagogiikka ja kokemuksellinen oppiminen ovat vieneet mennessään ja nyt löydän itseni OBF:n työharjoittelijana kirjoittamassa taas yhdestä ihanasta kokemuksesta. 20-vuotisjuhlaseminaari kokosi yhteen hienoja ihmisiä, jotka kaikki olivat kiinnostuneet kuulemaan ja oppimaan lisää elämyspedagogiikasta osana ohjaamista ja nuoren kasvun tukemista.Vaikka miksi nämä opit eivät soveltuisi ihan jokaiselle meistä?

Ohjelma alkoi aamulla kello yhdeksän tervetulopuheella ja heti sen jälkeen päästiin itse toimintaan. Päivä lähti vauhdikkaasti käyntiin Arto Tiihosen luennolla ja sen jälkeen ohjelmaa ja asiaa sai imeä sisäänsä niin paljon kuin jaksoi. Mitä minä opin päivän aikana käymilläni luennoilla ja workshopeilla?

Arton luennolla käsitteiden avausta

 

 

Arto Tiihonen - Seikkailu on kokemus, mutta millainen kokemus se oikeastaan on?

 

Päällimmäisenä jäivät mieleen tehtävät, joissa pareittain tai pienissä ryhmissä muistelimme omia kokemuksiamme ja kokemiamme elämyksiä. Mielenkiintoista oli liittää nämä kokemukset siihen, miten ne ovat muokanneet meitä ja jokaisen omaa identiteettiä. Miksi juuri jokin tietty kokemus on jäänyt mieleen? Millaisia tunteita siihen on liittynyt?  

 

Itse muistelin hetkeä, jolloin päätin ryhtyä kasvissyöjäksi. Olin varmaan 14 ja muistan elävästi videon, jossa kuvattiin tehotuotantoa peittelemättä mitään. Olin vihainen ja varsinkin vihainen siitä, että olin itse aikaisemmin syönyt noiden eläinten lihaa. Hirveän huono omatunto seuraavana päivänä, kun en aloittelevana kasvissyöjänä vielä tajunnut, että makaronilaatikossa on lihaa. Kokemus on muokannut identiteettiäni ja toki kasvissyönnin ympärille on sen jälkeen rakentunut useita muitakin aspekteja. Voiko tätä kutsua elämykseksi? Arton luennolla käytiin seikkailemassa käsitteiden äärellä: elämyksiä, kokemuksia, englanniksi ja suomeksi. Käsitteitä on hurja määrä ja vivahde-eroja niiden välillä on paljon. Kaventaako esimerkiksi elämys sana kokemus sanan ymmärtämistä ja käyttöä? Mitä käsitteitä edes kannattaa käyttää? Helposti menee sekaisin ja luovuttaa koko jutun pohtimisen (ainakin mun kohdalla), mutta onneksi Arto sanoo:

 

-Tärkeää on ymmärtää laaja kokemusten kirjo ja

kokemusten moninaiset sosiokulttuuriset merkitykset

 

Käsitteet tulee avata kokemusten kautta ja ne myös aukeavat kokemusten avulla. Niistä on hyvä keskustella pelkäämättä, että on väärässä. Käsitteet muuttuvat koko ajan ja sitä kautta ne myös muuttavat toimintaa ja opetusta.

 

Käsitteita avattiinkin draaman keinoin pienissä porukoissa. Hauskaa oli!

Arton luennolla käsitteiden arvailua draaman keinoin

Kaisa Pietilä - Kognitiivsen psykoterapian lähestymistapa elämyspedagogiikassa

Kaisa aloitti räväkästi toteamalla, että puolitoista tuntia on aivan liian lyhyt aika tämä aiheen käsittelemiseen. Totta totisesti kyseessä oli laaja aihe ja osa vieraistakin oli etukäteen ehtinyt miettiä, että miten näin lyhyessä ajassa ehditään mitään.

Kuulin sivukorvalla jonkun sanovan

-Mä olin kerran Kaisan workshopilla, missä oli samantyyppinen aihe. Se kesti neljä tuntia, oli tosi mielenkiintonen ja aika meni silloinkin hurjan nopeasti.

Kaisa antoi kuitenkin parhaansa ja löi esille tämän puolitoista tuntisen tavoitteet:

• Saada perustiedot kognitiivisesta psykoterapiasta

• Kokeilla kognitiivisen psykoterapian menetelmiä,

joita voi hyödyntää elämyspedagogiikassa

• Kehittää omaa ohjaajuutta

Ensimmäinen tavoite toteutui ainakin minun kohdallani siinä määrin, kun se minun aivoilleni pienessä ajassa ja suuren asian kanssa on mahdollista. Ainakin ymmärsin sen, että kognitiivinen psykoterapia on laaja käsite, joka sisältää paljon erilaisia menetelmiä. Tässä terapiamuodossa kyse on kuitenkin yhdessä tutkimisesta ja terapiasuhde on avain asemassa sen toimivuuden kanssa. Tavaraa tuli tiiviisti, mutta Kaisa lohdutteli ja muistutti, että he ovat koulutuksessaan jo useamman vuoden miettineet, mitä kognitiivinen psykoterapia on.

Kaisan yliampuvat kuvaukset ja kärjistävät esimerkit pitivät hereillä ja keskittivät kuuntelemaan huumoria unohtamatta. Menetelmiäkin kokeiltiin ja vaikka itse olin kameran takana kuvailemassa muiden touhuja, koen oppineeni ja saaneeni joitakin uusia työkaluja ohjaamiseeni. Kohdallani kaikki tavoitteet siis toteutuivat! Lisää olisi mielellään tehnyt ja kokeillut, mutta on vain odotettava seuraavaa kertaa. Kaikkea hyvää Kaisalle :)

Paavo Heinon - TEOS

Opiskelijana ja tulevaisuudesta vielä mitään tietämättömänä tämä luento oli tottakai kiinnostava. TEOS eli Transcultural european outdoor studies on koulutus, jossa Paavo tällä hetkellä opiskelee ensimmäisenä suomalaisena elämyspedagogiikan maisteriksi. Opinnot sijoittuvat kolmeen eri maahan Britteihin, Saksaan ja Norjaan.

-Just kun ehtii tottua yhteen kulttuuriin niin taas pitää oppia tulemaan toimeen seuraavassa. Toisaalta se kasvattaa ja on todella antoisaa. Välillä raskasta..

Sen lisäksi, että opiskelua tehtiin ulkona ja harjoiteltiin outdoor taitoja oli se myös pitkälti akateemista ja kirjoittamaan oli päässyt paljon. Erilaisia tutkielmia ja esitelmiä oli kirjoitettava usein, mutta Paavo oli vain tyytyväinen. Kuulosti siltä, että mies oli kokonaisuudessaan melko tyytyväinen ja oli päässyt opiskelemaan melko hienoja juttuja. Yksi hienoimmista asioista Paavon mukaan oli myös monikulttuurisuus, sillä luokkakaverit olivat kaikki tulleet eri maailman kolkista. Ei kuulosta hullummalta! Nyt ohjelmaan oli ykkös vuosikurssille tullut toinenkin suomalainen. Montakohan suomalaista ohjelmaan pääsee vielä mukaan?

Vilja Välimäki - Ulkoilmakoulu

Vilja oli käynyt Norjassa vaihto-opiskelemassa ja siellä hän oli tullut tutuksi Norjalaisen ulkoilmakoulun kanssa, jossa säännöllisesti siirrettiin opetusta ulos. Norjassa 95% 1.luokkalaisista osallistuu ulkoilmakouluun ja siellä sitä kutsutaan “uteskola” nimellä. Osallistujakunta saattoi vaikuttaa siihen, että kaikkien mielestä opetuksen esimerkiksi kerran viikossa ulos siirtäminen ei olisi Suomessakaan huono idea, miksi siis Suomessa tämä on niin outo käsite?

Kirjoitimme pareittain tai pienissä ryhmissä kahdelle eri lapulle haasteet ja mahdollisuudet. Isoimmiksi haasteiksi nousivat resurssit, luokkakoot, turvallisuus(vastuukysymykset), sää, varusteet ja organisointi. Hyötyjä olisivat ainakin luontosuhteen paraneminen, sosiaalisten taitojen kehittyminen, ryhmäytyminen, keskittyminen ja kokemukset, joita vain luonto voi antaa. Ainakin itse muistan ala-asteelta kaikista parhaiten retket. Jos niiden opetukselliseen sisältöön olisi keskitytty vielä vähän enemmän, ties mitä olisin voinut oppia itsestäni ja muista? Mielestäni kuulostaa mainiolta ja olisi kiinnostavaa kuulla lisää kokeiluista, joita Viljakin oli tehnyt kahden koulun kanssa. Tsemppaan kaikkia opettajia lisäämään ulkoilmakoulua opetukseen ja jos itsekin vielä pääsyn opettajaksi niin mikä ettei!

Vilja pitämässä luentoa

Paavo Heinonen - Workshop elämyspedagogiaa käytännössä

Paavon workshopissa lähdettiin pihalle ja tosi toimiin. Ensin irroteltiin banaani tanssilla, jonka jälkeen kaikille jaettiin kortit, mitä ei saanut muille kuin itselleen näyttää. Kuvaa, joka kortissa oli sai kuvailla niin paljon kuin halusi, mutta ei saanut näyttää. Itse kuvasin videokameralle tapahtumia, joten en osallistunut toimintaan, mutta mielenkiintoista oli nähdä, miten ryhmä käyttäytyi.

Ihmiset alkoivat näytellä näkemäänsä kuvaa. Kaaoshan siitä syntyi, kun noin 20 ihmistä samaan aikaan alkaa hölistä ja näytellä omiaan. Mikä kumma tässä muka voi olla ideana? Kävin haastattelemassa Paavoa:

-Onks tässä joku idea vai tykkäätsä muuten vaan pilailla ihmisten kustannuksella?

-Ootellaan vielä hetki.. Jos ne vaikka alkais kuunnella toisiaan.

Ja niin tosiaan tapahtui. Joku hoksasi, että hei meidän kuvat saattaisi liittyä yhteen. Näytteleminen loppui ja keskustelu ja yhteinen pohtiminen alkoi. Lopputuloksena keksittiin, että kaikki kuvat liittyivät toisiinsa ja, kun saimme ne järjestykseen, muodostui niistä kokonainen tarina. Wau, ryhmätehtävänä ihan mahtava!

Kävimme sisätiloissa tämän jälkeen harjoitteen läpi ja monet olivat siitä innoissaan.

-Tätähän voisi kehittää vaikka mihin!

Niin pystyy ja itsekin aion käyttää tätä harjoitusta ihan varmasti joskus, kiitos Paavo!

Banaanitanssia Paavon workshopissa

 

 Päivä oli yhtä nopeasti ohi kuin se oli alkanutkin, mutta kaikille oli varmasti jäänyt jotain eväitä omaan työhönsä. Itse ainakin koin saavani seminaarin annista paljon ja kaiken lisäksi oli mukava nähdä samanhenkistä porukkaa pohtimassa näitä asioita. Pikkuhiljaa voin kehittää lisää omaa osaamistani ja aina jokainen kokemus tuo jotakin uutta ja muuttaa omaa ajattelutapaa. Tähän olen enemmän kuin tyytyväinen. Kiitos kaikille luennoitsijoille ja muille paikalla olleille!


Kirjoittajan muut blogit