Blogit

Moskenes Røst

6.8-7.8.2011

Seikkailu on alkanut

Outward Bound Finland ry:n seikkailuretki Moskenesiin 2011 starttasi lauantai aamuna.
Retken ohjaajana toimii tänäkin vuonna legendaarinen Petri Sutinen ja retkiseurueen vahvuus kahdeksan seikkailumielistä melojaa.
Säätiedot olivat tiedossa jo lähtökuopissa - tuulen nopeus 14 m/s ja 4,5 metrin aallokko. Se on liikaa.
Suunnitelma B pantiin käytäntöön ja autot suunnistivat kulkunsa Moskenesin sijaan Bodohon. Bodossa olisi mahdollisuus edes päästä vesille aaltoleirityyliseen harjoitteluun. Ei ollut kiirettä päästä perille, koska Moskenstraumenin mahdollinen ylitys olisi aikaisintaan keskiviikkona neljän päivän päästä.
22 tunnin matkustaminen vaati kärsivällisyyttä ja turhautuminen oli välillä käsin kosketeltavissa. Mielikuvitusta vaadittiin täyttämään pitkät tunnit autossa ja se ei tältä porukalta lopu kovin nopeasti.
Oli kuitenkin mahtava olla matkalla kohti Norjan merta ja odotukset olivat kovat. Jännitystä, innostusta ja fiilistelyä.
Bodon kauniiseen auringonlaskuun ja aaltojen toiveeseen on hyvä päättää tämä päivä.

Adventure has begun

Outward Bound Finland’s adventure expedition to Moskenes Norway 2011 started yesterday morning.
Instructor for this journey is legendary Petri Sutinen and the group has 8 adventurous paddlers.
Weather forecast in Moskenes promised 14 m/s wind and 4,5 meter waves. That’s too much in this particular sea area. Plan B was taken place and the group decided to head to Bodo instead of Moskenes. At least in Bodo there would be possibility to get into water.
There was no hurry. Paddling across Moskenstraumen might happen earliest on Wednesday in four days.
22 hours of travelling in two days was filled with different emotions. Sitting in a car was asking for patience and you could feel the frustration every now and then. Creativity was needed to fill the hours in a car and that is certainly something this group is not lacking. But it was amazing finally to be on the way to Norway and big seas. Excitement and expectations were high.
Now it is good to finish this day into beautiful sunset in Bodo and hope for some waves.

8.8.2011

Bodon turistimatkailua ja leireilyä

Sää Moskenesissa on edelleen melko hurja ja jälleen retkiseurueemme on viettänyt yhden päivän leireillen. Päivän suunnitelmana oli viettää aamupäivä Bodohon tutustuen ja tarttua iltapäivän aaltoihin. Päivä taittui rennosti hengaillen keskustassa. Viimeisimmät hankinnat tehty ja odotus vain suurenee.
Tuulet eivät ole olleet kovin suotuisia ja päivän mittaan myös tuuli tyyntyi. Ei siis aaltoja tänäänkään, pahus.
Vesi tosin on kylmää. Se palautti mieleen kolmen vuoden takaiset muistot Nordkappin ympärimelonnasta ja jopa lamautti.
Kylmässä vedessä ei sitten ole niin mitään hienoa, mutta täällä sitä taas ollaan omia rajoja liikuttelemassa...

Tourist tour and camping in Bodo

Weather in Moskenes is still very harsh and we’ve spend another day just camping in Bodo. Plan was to spend some time in a central and then hit the afternoon’s breaking waves and do some kayak surfing.
Day was nice and relaxing. Everybody and everything is ready to go. We’re just waiting for...
Winds haven’t been on our side and the weather got calm again in the afternoon. No waves again. Damn.
Water was very cold thou and it brought back some memories from three years ago when we paddled around the Nordkapp. Those were pretty stopping memories.
There’s absolutely nothing great in cold water and here I am again pushing my limits bit further...

 

9.8.2011

Vihdoin Moskenesin saarella!

Retkiseurueemme on edennyt Moskenstraumenin iskuetäisyydelle. Matka Bodosta Moskenesille ei tosin tapahtunut meloen vaan neljän tunnin lauttamatkalla.
Maininkia, murtuvaa aaltoa ja tuulta. Lautta lipui läpi Lofoottien ja ohitti Moskenstarumenin. Jopa 12 kilometrin päästä pystyi näkemään Moskenstraumenin vaahtopäät. Kunnioitus merta kohtaan nousi jälleen.
Huomenna on edessä SE ISO PÄIVÄ - 40 kilometriä meloen Atlantilla ja Moskenstraumenin ylitys jos kaikki merkit ovat sille suotuisia.

Finally in Moskenes Island!

We can see and "feel" Moskentraumen.  We didn’t paddle from Bodo to Moskenes, we took a  4 hour ferry
instead.
Ferry passed by Lofoten and Moskenstraumen. Even from 12 kilometers away you could see Moskenstraumen’s breaking waves and white caps. The respect towards the sea rose up again.
Tomorrow is THE BIG DAY - 40 kilometers of paddling and crossing Moskenstraumen if all the signs are on our side. 

10.8.2011

Ikkuna löytyi !

Päivä alkoi tänään klo 4.30. Hyvin vähänesteisen aamupalan jälkeen koko porukka oli vesillä klo 6.30, puoli tuntia ennen sovittua aikaa.
Pienen myötäisen tuulenvireen saattelemana melonta alkoi. Meri oli tyyni. Eilisistä vaahtopäistä ei ollut tietoakaan. Aamutoiminnoista nipistetty puolituntinen edesauttoi rauhallisen aloituksen päivälle. Aikaa Moskenstraumenin lähestymiseen oli nyt 2,5 tuntia. Melonta eteni rauhallisella tahdilla ja aikaa oli myös 15 minuutin maatauolle.
Tyvenessä aamussa mielellä oli aikaa myrskytä. Mitähän siellä edessä oikeasti odottaa ? Täytyy myöntää että on lähdetty vähän soitellen sotaan. Moskenstraumenin esitietojen hankkiminen jäi vähän niukaksi ja Sutisen antamat karkeat faktat ja tosiasiat Bodon leirintäalueella kaiversivat mieltä. Moskenstraumen – yksi maailman voimakkaimmista vuorovesivirroista, joka sijaitsee avomerellä. Veden virtaus on 11-20km/h. Alueesta tekee täysin sekasortoisen sen lukemattomat matalikot ja karikot, luodot ja pienet saaret. Siihen vaikuttavat myös Atlantilta tulevat mainingit sekä tuulet ja ties mitkä muut tekijät. Moskenstraumenin ylitys vaatii 10 minuutin tarkkuutta aikataulullisesti ja aikaa tuon 6 kilometrin virtaavan ’kosken’ ylittämiseen on noin tunti sekin reippaasti meloen 7km/h vauhdilla. Kaiken tämän tiedon pyöritteleminen mielessä sai aikaan vain yhden kysymyksen: ”Miksi minä olen täällä ?”
Vihdoin Moskenin saaren niemenkärki näkyi. Siinä se nyt oli edessämme, Moskenstraumen. Olimme aikataulussa. Nyt sitten vaan yli ! Melo, melo, melo !
Meri näytti kuin kiehuvalta vesikattilalta. Epämääräiseltä. Aaltoja tuli joka suunnasta, odottamattomia aaltoja syntyi ties mistä. Vesi tuntui virtaavan joka suuntaan ja virtaukset heittelivät kajakkia. Tasaista, sileää vettä, joka näytti hyvin epäilyttävältä. Ylittäminen ei ollut kuitenkaan teknillisesti vaikeaa. Ainoan haasteen toi nopeuden pitäminen tuossa vesi-ilmiössä. Sehän se yksi suurimmista vaaroista olikin.
Ylittämisen loppuvaiheessa takavasemmalta alkoi kuulua kovaa kohinaa. Horisontissa näkyi vaahtopääseinämä. Se voimistui ja lähestyi. Ikkunamme oli sulkeutumassa. Melo, melo, melo !
Pian ylityksen jälkeen Moskenstraumen alkoi luoda vaahtopäitä enemmän ja enemmän. Kunnon ”möyhy” oli alkamassa. Porukkamme oli onneksi jo siirtynyt turvallisimmille vesille.
Haasteet eivät silti olleet ohi. Kilometrejä oli silti jäljellä parikymmentä ja ne alkoivat kovalla sivutuulella kun siirryimme pois Moskenin saaren suojasta. Kajakit pyrkivät kääntymään tuulensuuntaan ja ohjaaminen murtuvien aaltojen seassa oli uuvuttavaa.
Vihdoin saaren suojaan. Toinen maatauko päivän aikana, sekin 15 minuuttia. Matka jatkui edelleen, välillä meloen saarten suojassa, välillä taistellen tuulta vastaan, välillä surffaten ja välillä kastuen murtuvien aaltojen alla. Päivä tuntui pitkältä.
Rantauduimme Vaeroylle. Kello oli noin 13.00. Lounastauko. Keittimet ja taukovaatteet esiin. Jaloittelua ja ruokaa. Se tuli tarpeeseen noin 40 km:n ja 6,5 h:n melonnan jälkeen. Lounaan päätteeksi kokoonnuttiin yhteen ja pidettiin OB:lle ominainen ryhmäkeskustelu. Teknistä asiaa, fiiliksiä ja tulevaa. Kävi myös ilmi, että aikaisen lähtömme takia emme saaneet viimeisimpiä, päivitettyjä säätietoja, jotka toki koimme odotettua kovempana tuulena päivän aikana. Onni matkassa.
Leiriydyimme Vaeroyn kylän laidalle. Kylässä ei tuntunut olevan ristin sielua. Elimme I am legend –elokuvaa turskan hajuisessa Norjan saaressa.
Ehkä ’eksoottisin’ leiripaikka Norjassa ja elämäni raskain melontapäivä.

We found the window !

Today started 4.30am. After a very dry breakfast we were in our kayaks at 6.30am and ready to go, 30mins before the deadline.
A gentle tailwind escorted us to our today’s journey. Sea was calm. There were no signs of yesterday’s strong wind and white caps. An extra 30mins we were able to pinch from the morning provided us an easy start. We had 2,5hours time to approach the Moskenstraumen. Our paddling was slow and steady and we had time to have a 15min land break.
During a calm morning my mind had time to storm. I wonder what is really waiting ahead ? “Take a knife to a gunfight” describes how well I’ve prepared myself for this expedition. I didn’t read much information about Moskenstraumen before the trip and all rough facts we received from Sutinen in Bodo’s camping place were now spinning around in my mind. Moskenstraumen – one of the strongest tidal sea areas in the world, which is located to an open sea. Currents flow 11-20km/h. That’s a significant stream ! Banks, reefs, islets and little islands make the area completely chaotic. Also the swells and winds from the Atlantic have an effect on Moskenstraumen. In terms of paddling across the Moskenstraumen successfully you need to approach it in right time and that time window is 10minutes. After that you have an hour time to paddle across 6 kilometers wide ‘rapid’. Knowing all this now while paddling towards the Moskenstraumen there were only one question in my mind: “Why on earth I am here ?”
Finally we saw the point of Moskens Island. There it was in front of us now, Moskenstraumen. We were on time. Here we go ! Paddle, paddle, paddle !
Sea looked like a boiling water pot. Uncertain. Waves were coming from every direction, unexpected waves arose from everywhere. Water was flowing to different directions and currents were throwing the kayak back and forth. There was calm water that looked suspicious. Crossing the Moskenstraumen wasn’t still technically very hard. The only challenge was to keep up the speed. And that was one of the biggest dangers anyway.
Once we’ve almost crossed Moskenstraumen we heard big washing noice behind us. In the horizon we could see huge white wave that looked like a white wall. It was getting stronger and closer to us. Our window was closing in. Paddle, paddle, paddle !
Soon after crossing we could see more and more white waves everywhere. The real “möyhy” was about to take over. Luckily our group has already passed on to more safe waters.
Challenges were not over yet. There was still many kilometers ahead and those started with a very hard side wind. Kayaks were turning forcibly to the wind and paddling was wearing.
Finally we got into wind shelter behind an island. Time for another land break, also 15mins. We kept paddling, sometimes hiding the wind behind islands, sometimes fighting against the side wind, sometimes catching good surfs and sometimes getting wet when waves were breaking on top of us. Day felt very long.
We got ashore in Vaeroy. It was around 1pm. Lunch break. Eating and stretching legs were needed after 40kilometres and 6,5hours of paddling. After lunch we gathered around and had a little review. Feelings, technical details and plans for the future. We also got to know that because of our early start this morning we’ve missed the latest weather updates although we did experience those strong winds on our way. We were lucky.
We set up our camp on the side of Vaeroy’s village. It seemed that the village was uninhabited. It felt like we were in the movie ‘I am legend’ except we were in Norway and everything smelled like codfish.
This was probably the most exotic camping place in Norway and the hardest paddling day I’ve ever experienced.

11.8.2011

Rost – pala idyllistä Skandinaviaa

Melonta Moskenstraumenin yli vaati veronsa. Heräsin teltasta fyysisesti ja henkisesti täysin rampautuneena.
Määränpäänä tänään Rostin saari 30 kilometrin avomeriylityksen päässä. Isoa maininkia, tuulta ja lisää merivirtoja. Tuon ylityksen voisi tehdä meloen tai lautalla. Kilometrien avomeriosuus jakoi mielipiteet täysin ja matkaseurueemme jakautui puoliksi – osa astui lauttaan ja osa istui kajakkiin.  
Lihaskivut, päänsärky ja väsymys sekä eilinen ei niin imarteleva melontataistelumuisto tekivät päätöksen puolestaan. Lautalla yli Rostiin. Moskenstraumen-Rost retki muuttui Moskenstaumen retkeksi.
Päätöstä seurasi myrsky ja kasvun paikka. Oliko lauttaan astuminen luovuttamista, aidan matalimman kohdan etsimistä kun haasteet alkoivat kovenemaan ja tekosyiden etsimistä vai realiteetteihin silmiin katsomista ja järkeviä valintoja olosuhteiden varjossa. Pettyminen itseen, kovaa vertailua toisiin, ryhmän painetta ja hiljaisia tulkintoja. Jotkin rajat oli nyt ylitetty ja rikottu.
Rostin idyllinen, kaunis pikku kylä oli kuitenkin itsessään jo elämys. Edelleen aivan silmät pyöreinä mietin, että a) missä kaikki ihmiset ovat ja b) mitä ne täällä tekevät päivät pitkät. Millaista olisi asua tällaisessa pienessä saarikylässä Atlantilla – saatanpa vaikka ottaa siitä selvää vielä tulevaisuudessa ;) Tämä pieni Rostin saari on kuitenkin hyvin ainutlaatuinen elinympäristö.

Rost - piece of idyllic Skandinavia

Crossing Moskenstraumen has taken its toll. I woke up from my tent feeling absolutely shattered physically and mentally.
Today’s destination would be Rost island but there was 30 kilometers open sea crossing to Rost. Big swells, wind and more strong currents. We had two options: we could paddle or take a ferry across. Long open sea crossing shared opinions in our group – half of us stepped into a ferry and half of us took the challenge and sat into their kayaks.

Muscle pains, headache, tiredness and yesterday’s not so flattering paddling experience made the decision for me. I’m going to take the ferry. Moskenstraumen-Rost expedition changed into Moskenstraumen expedition to me.
The decision was followed by a personal storm and time for growth. Was the decision to take a ferry same as giving up, looking for the easiest option when the challenges started to be bigger than expected and giving excuses or evaluating reality and making sensible choices according to conditions. I was disappointed to myself and there was lots of comparison, sense of group pressure and quiet interpretations. Some boundaries were crossed and smashed down again.
Rost itself was an experience - an idyllic, beautiful little village. Still I was amazed and wondering that a) where everybody was and b) how they spend their days in these villages. How life would be if I would live in this kind of little island village on the Atlantic – maybe I’ll figure it out some day in the future who knows ;) This little island of Rost was a very unique environment to live in.

12.8.2011

Iso kajakki, isoa surffia

Aamupäivän pienen Rost-kierroksen jälkeen päivän ohjelmassa oli aaltojen metsästys Rostin ympäristössä. Mahdollisuuksia kajakkisurffaukselle tämän saaren ympärillä tulisi olla vaikka millä mitalla. Tuulten, vuoroveden, virtausten ja matalikkojen ansiosta Rost on ihanteellinen paikka melontatekniselle harjoittelulle. Kypärät päähän ja menoksi.
Saaren ulkopuolelta löydettiinkin ihan kiltin kokoinen maininki, joka kohdatessaan vuorovesivirran muodosti mitä kiinnostavimpia ilmiöitä. Vuorovesivirran aiheuttaman veden korkeuserojen vuoksi surffiaallot olivat joka kerta erilaisia ja syntyivät eri kohtiin. Hämmentävää. Niillä ei tuntunut olevan mitään säännönmukaisuutta. Varmaa oli, että aalto oli murtuvaa ja isoa. Hieno mahdollisuus harjoitella koskitaitoja hieman isommalla paatilla ja isommassa aallossa.

Big kayaks, huge surfs

After morning’s Rost sigthseeing we went for a little wave hunt. There should be great possibilities to find some good waves around the Rost island. Because of the wind, tides, currents and shallow water areas Rost is an ideal place for technical paddling practice. Helmets on and hit the waves.
Just outside the island we found very interesting phenomenon when the swell met the current. Tidal race created breaking waves which were every time different and were also formed in different places. Confusing. Waves didn’t seem to have any kind of order. The only sure thing was that the waves were breaking and they were big. It was an amazing opportunity to practice white water skills with little bigger boats in bigger waves.

13.-14.8.2011

Matkalla kotiin

Jokainen reissu loppuu aikanaan, niin myös tämä. Retki ei ollut luonteeltaan aivan odotusten mukainen, mutta jälleen sitä ollaan yhtä kokemusta rikkaampana kohtaamaan seuraavia seikkailuja.
Viikon Norjan vierailu oli päättynyt ja edessä oli enää pitkä kotimatka. Maantietä riitti ajettavaksi.

Kiitos poijaat Petri, Jyrki, Henri, Olpe, Lede, Jaakko, Joel ja Antti.

On a way home

Every journey has an end. Expedition didn’t quite meet the expectations I had before hand but once again I’m one experience richer to face the future’s challenges.
One week in Norway came till its end and we had a looong way back home.

Thank you guys Petri, Jyrki, Henri, Olpe, Lede, Jaakko, Joel and Antti.

 

Kirjoittajan muut blogit