• Suomeksi
  • In English
Seikkailukasvatuspäivät 2016 » Tilaa uutiskirje

Blogit

DEATH ROAD - ALAMÄKIPYÖRÄILYÄ MAAILMAN VAARALLISIMMALLA TIELLÄ

Death Road on Boliviassa kulkeva 61 km pitkä tie, joka on luokiteltu maailman vaarallisimmaksi tieksi. Tie on todella kapea, sorainen ja märkä. Lisäksi tien ulommaisella reunalla on uskomattoman jyrkkä ja korkea pudotus alas laaksoon, jonne pudotessa ei varmasti selviäisi hengissä. Kuulostaa hurjalta, eikö? Sitä se onkin, mutta ei kumminkaan niin hurja, että sinne kannattaisi jättää menemättä! Päätin kuitenkin jättää kertomatta aikomukseni vanhemmilleni, ja ajattelin ilmoittaa vasta kun olisin selvinnyt koettelemuksesta.

Death Road, Bolivia

Useat yritykset järjestävät opastettuja päivän kestäviäalamäkipyöräilyjä Death Roadilla ja päätin tehdä retken heti ensimmäisenä päivänäni Boliviassa. En suosittele. Korkeus meren pinnasta on pyöräreitin alussa noin 5km ja suora nousu niin korkealle takaa heikon olon ja järkyttävän pääkivun. Toisaalta valittaminen ja retken peruminen eivät olisi parantaneet tilannetta, joten kestin olon ja otin pyörän alleni. Aamulla saapuessamme La Pazista aloituspaikkaan lumisade peitti näkyvyyden ja kylmyys tuntui nenän päässä. Kerrospukeutuminen oli päivän sana. Päälläni oli trikoot ja toppi, lämpökerrasto, huppari, tuulipuku, sadevaatteet ja turvaliivi. Olo oli kuin michelin miehellä!

Death Road, Bolivia

Ensimmäiset minuutit eivät olleet herkkua, vaikka reitti aloitettiinkin uudelta, asfalttipohjaiselta tieltä. Kylmyys ja pääkipu tuntuivat koko ajan pahemmilta ja halusin polkea entistä nopeammin, jotta pääsisin pikemmin alemmas ja olo helpottaisi. Oppaamme Derren kannusti jaksamaan ja vannoi olon helpottavan. Uskoin häntä.

Death Road, Bolivia

Death Road, Bolivia

Tien muuttuessa soraksi ja viralliseksi maailman vaarallisimmaksi tieksi olon heikkous unohtui saman tien. Tie oli täynnä nyrkin kokoisia kiven lohkareita, joita väistellessä joutui varomaan rotkoon putoamista. Lisäksi meidän pyöräilijöiden piti ajaa rotkon puolella, jotta autot mahtuivat ajamaan ohi! Muutaman tunnin päästä ensimmäinen vaatekerrasto jäi kuitenkin vierellä ajavaan huoltoautoon ja aloin viimein rentoutua ja nauttia maisemista. Muutamalla haastavalla osuudella mietin vielä itsekseni, kuinka hullua ja silti niin kiehtovaa alamäkipyöräily oli. Vuorten kauniit vesiputoukset tiputtivat vettä niskaan kuin ämpäristä olisi kaatanut ja välillä tien yli virtaavat idylliset joet muuttuivat niin syviksi, että vesi oli kahlatessa polviin saakka. Jokien virtaus oli tietysti melko kova ja pudotus rotkoon noin kilometrin verran.

Matka taittui loppujen lopuksi nopeasti ja kahdeksan tuntia aloittamisen jälkeen saavuimme laakson pohjalle eläinten suojelukeskukseen. Vaatteista oli päällä enää trikoot ja toppi, sillä olimme sademetsässä kilometrin korkeudessa meren pinnalta ja kuumuus tuntui ihanalta. Keskuksessa meitä odottivat suloiset halailevat apinat sekä papukaijat, mutta tärkeimpänä, siellä oli kuuma suihku ja lämmin ruoka. Ikimuistoinen päivä ei kuitenkaan vielä ollut ohi, sillä matkaa takaisin La Pazin korkeuteen oli monta tuntia.

Death Road, Bolivia

Paluumatkalla suurikuutamo valaisi tietä. Kuu tuntui olevan samalla korkeudella kanssamme ja niin näky, kuin tunnelmakin tuntuivat aidommalta kuin mikään aiempi reissukokemus. Olimme kaikki rättiväsyneitä, mutta keskustelut syvällisiä. Kokemus muutti käsitystä itsestäni ja omista rajoistani, opin taas olemaan uskaliaampi kokeilemaan uusia asioita.

-Eeva Mäkinen


Kirjoittajan muut blogit