• Suomeksi
  • In English
Seikkailukasvatuspäivät 2016 » Tilaa uutiskirje

Blogit

Melontaa Nordkappissa

Expedition Nordkapp 2012 on alkanut! Kuvassa karavaani vielä Lahdessa lähtövalmisteluissa noin klo 6.00. Tähän mennessä edetty aamiaisen kautta ohi Jyväskylän, josta matka jatkuu seuraavalle tauolle Ouluun.

Matka etenee totuttuun tyyliin: kuski ja kartturi hereillä, kaksi lepovuorolaista nukkuvat. (Tosin näin aamupäivällä poikkeuksellisesti koko nelikko hereillä!) Jääkaappi puhisee eväisiin kylmää aina silloin kun kahvinkeitintä ei tarvita tai puhelimista, tableteista, kameroista ja muista perusretkivarusteista ei ole akku lopussa. Toisin sanoen automme varustelu yltää monen opiskelijakämpän tasolle.

Näillä eväillä jatkamme kohti pohjoista. 300km takana ja enää reilu tonni jäljellä!

Matkalla Norjaan melomaan

Klo 22.10

14 tunnin ajon jälkeen karavaani on pysähtynyt. Leiripaikka yöksi Muonionjoen rannalla, käytössä peräti laavu ja wc. Vastarannalla vain parin sadan metrin päässä Ruotsi. Sää loistava: puolipilvinen noin 17 astetta, ei tuulta (joka tosin tarkoittaa noin miljoonaa pientä, lentävää ystävää per nuppi).

Matkustuspäivä on sujunut melko kivuttomasti ja matkaa on taittunut noin tonni. Vastaväitteitä ehdotukselle nukkua yö teltoissa ajamisen sijaan ei silti juuri kuulunut - mukava saada jalkoja suoraksi asti välillä. Aamulla klo 0600 matkamme jatkuu kohti Jäämerta.

Leiripaikka Muoniojoen rannalla   Leiripaikka Muoniojoen rannalla

Sunnuntai

Aamu valkeni yön sateen jälkeen poutaisena, mutta harmaana. Jatkoimme matkaa kohti pohjoista ja kohta koto-Suomi jäikin taakse. Parilla lyhyellä tauolla saavuimme Magerøyan vanhaan lauttasatamaan, jossa ohjelmassa kajakkien pakkaus ja lounas. Pakatessa paljastui reissun ensimmäinen hasardi - yksi setti teltan kaaria oli ilmeisesti jäänyt edelliseen leiripaikkaan! Onneksi mukana oli varateltta, kaaria metsästetään sitten paluumatkalla.

Melonta itsessään sujui lähes ongelmitta yhtä pientä migreeniä lukuunottamatta. Sekä tuuli että vuorovesivirta olivat myötäisiä, joten matka taittui.

Aurinkokin näyttäytyi iltaa kohden mentäessä ja leiriytyminen sujui aurinkoisessa mutta koleassa kelissä.

Huomenna suuntana Stappen, lintuja luultavasti näemme reilusti. End of day one, good night!

Melontaa Norjan Nordkappissa  Melontaa Norjan Nordkappissa

Maanantai

Ei tuulta, lämpötila 12 astetta, ei aaltoja, pientä maininkia.

Tänään täysi melontapäivä. Lähtö klo 9 kohti Stappenia tavallista lämpimämmässä ja täysin tyynessä kelissä. Rauhallisella tahdilla luolia etsiskellen saavuimme Stappenille noin klo 13 ja söimme lounasta lähisaaressa - Stappeniin rantautuminen kun on lintujen vuoksi kiellettyä. Stappenia kiersimme rantaa viistäen ja lintuja katsellen. Ja kyllä niitä olikin: lunneja, pikkuriskilöitä, suulia, merimetsoja, merikotkia ja vaikka mitä muita. Ilmeisesti noin miljoona pesivää paria, ihan kaikkia ei saatu laskettua.

Stappenin viereltä löytyi myös pieni pelipaikka, jossa muutama halukas kävi kokeilemassa murtuvaa aaltoa. Hyljekin kävi ihmettelemässä outoa näkyä. Tästä suuntasimme Tunesiin seuraavaan leiriin. Yhteensä hiukan alta 30km:n melonnan jälkeen rantauduimme Tunesin hiekkarannoille. Noin 50km tultu, vähän yli 60km jäljellä.

Huomiseksi luvataan kovenevaa tuulta, joten luvassa saattaa olla välipäivä - tai sitten ei. Antaa huomisen näyttää... End of day two! Good night!

Ensimmäinen melontapäivä   Melontaa Norjan Nordkappissa

Tiistai

Pilvipoutaa, tuuli koillisesta 6m/s, lämpötila alle 10 astetta.

Eilisen illan sääennusteen perusteella päätimme jo illalla tämän olevan välipäivä. Olimme edellä aikataulusta, ja ennuste lupasi kohtuullista vastatuulta koko 30km:n etapille. Kaikki nukkuivat niin pitkään kuin nukutti. Aamu valkeni ( tai valoisaahan näin pohjoisessa on vielä koko yö) kylmänä mutta kauniina. Lämpöä vain muutama aste, mutta aurinko pilkisteli pilvien välistä.

Päivä keskittyi maissa puuhasteluun. Koko porukka kävi ihailemassa maisemia läheiseltä huipulta ja valokuvia otettiin runsain mitoin. Lounaan jälkeen oli vuorossa voimistuneen tuulen innoittamana aaltopuljausta. Ihan kaikki eivät vesille lähteneet, mutta viiden hengen iskuryhmä löysi muutamia mukavia aallonmurtoja. Kuinka moni on harrastanut vesileikkejä 70:nnellä leveyspiirillä, lähes Euroopan pohjoisimmassa pisteessä?

Päivä päättyi samoissa leiritunnelmissa kuin alkoikin. Ruuanlaittoa, nukkumista, varusteiden kuivatusta ja muuta vastaavaa. Nähtiinpä myös jo lähes perinteinen roskanuotio rantojen siivoamiseksi.

Sääennusteen perusteella seuraava, kohtuu pitkä etappi starttaa todennäköisesti huomenna illalla klo 22.00. Valoisan yön hyviä puolia on, että melonta onnistuu myös yöllä. Huominen päivä siis luultavasti myös leirielämää, joka toki kauniissa leiripaikassa on hyvinkin miellyttävää.

End of day three. Good night!

Melontaa Norjan Nordkappissa   Melontaa Norjan Nordkappissa

Keskiviikko 

Puolipilvistä ja poutaa, lämpöä 13 astetta


Sääennuste on pitänyt lähes paikkansa, joten tämä päivä on pysytty leirissä. On nukuttu pitkään, syöty, otettu päiväunia, syöty taas ja otettu torkut. Leiripaikka on kaunis, mutta rajansa kaikella - kyllä veri alkaa jo vetää vesille. Osa porukasta käytti hyväkseen aurinkoiset hetket ja Spa Jäämeren palvelut peseytyen - erityisiä uintisuorituksia ei nähty.

Lähtöaikaa siirrettiin tunnilla klo 23:een Suomen aikaa, tällöin tuulten ja vuorovesivirtausten pitäisi olla suosiolliset Knivskjeloddenin (joka siis oikeasti on se Euroopan pohjoisin kolkka) ja Nordkappin (joku kuulemma kuuluisa paikka Knivskjeloddenista etelään) kiertämiseen. Toivomme keskiyön aurinkoa ja lempeitä tuulia matkallemme kohti Hellnesin Laukvikia.

Not the end of day four, but good night!

Torstai

Laukvik: pilvipoutaa, Lämpötila noin 12 astetta, tuuli lännestä noin 6m/s

Maisemaa Nordkappissa


Iltapäivä Tunesissa oli vietetty leväten. Illan tunnelma oli odottava, mutta rauhallinen: tavaroita pakattiin, telttoja purettiin, ruokaa laitettiin. Kello tikitti vääjäämättä kohti 23:a. Noin klo 22.30 kajakkien kanto rantaan aloitettiin ja seuraava etappi oli alkamassa.

Ensimmäinen ylitys Tunesista Knivskjeloddenin länsipuolelle sujui miedossa sivutuulessa. Juuri ennen rantaa saimme vastaamme muutamia riuskoja tuulenpuuskia kuin varoituksena yritykseemme kiertää meritse Euroopan pohjoisin kärki - ja vielä kajakeilla. Hetkeä ennen puolenyön tulivat Nordkappin kalliot näkyviin ohittaessamme Knivskjeloddenin kärjen maininkien kohistessa rantakivikkoon.

Seuraava väli kohti Nordkappia osoittautuikin maineensa veroiseksi. Sivutuuli yhdistettynä maininkiin ja satunnaiset tuulenpuuskat antoivat aavistuksen siitä, miksi Petri halusi odottaa tyyntä hetkeä niemien kiertoon. Maininki pärskähti rantakallioista kahden metrin korkeuteen; entä jos aalto olisikin 10 kertaa korkeampi?

Nordkapp lähestyi kuitenkin varmasti, ja kalliot alkoivat nousta korkeammalle ja korkeammalle. Noin klo 1.00 oli Nordkapp ohitettu. Hetki ei olisi voinut juuri hienompi olla. Niemi antoi suojaa etelätuulelta, ja vain rauhallinen maininki nosteli kajakkeja ylös alas. 300-metriset kalliot nousivat kajakin vierestä suoraan kohti korkeuksia. Päästyämme hiukan niemen itäpuolelle, liukui tunturin takaa täysikuu tervehtimään taivaanrannassa kumpupilvien takana piilottelevaa keskiyön aurinkoa. Meloimme ääneti pitkin mustaa merenpintaa.

Taika kesti yli koko seuraavan ylityksen Nordkappista Skinnstakknæeringeniin. Tuuli pysyi vaiti, ja matka taittui. Joitakin väsymisen oireita alkoi ilmetä, olihan kello jo yli kaksi aamuyöllä. Hellnesin niemi kuitenkin alkoi siintää edessä luoden uskoa matkan etenemiseen.

Viimeisin ylitys kohti Hellnesia ja Laukvikin lahtea oli kuitenkin pitkä. Tuuli alkoi heräillä uuteen aamuun ja loi oman haasteensa etenemisellemme. Hitaasti mutta varmasti ranta kuitenkin lähestyi. Väri muuttui harmaasta kirkkaaksi, ja korkeus lisääntyi. Aamu oli jo pitkällä rantautuessamme Laukvikin lahteen.

32km yöllistä melontaa, ei taukoja, mutta taianomaisia hetkiä ja huimia maisemia.

Finally the end of day four. Good morning!

Melontaa Norjan Nordkappissa   Melontaa Norjan Nordkappissa

Perjantai

Alta, Norja. Matkalla autossa.

Yöllisen melonnan jälkeen aamupäivä sujui unten mailla, mutta puolen päivän maissa alkoi teltoista kömpiä enemmän tai vähemmän väsyneitä Nordkappin kiertäjiä. Päivää vietimme leirissä, kuka kukkuloilla kiipeillen, kuka rantaan ajautuneesta tavarasta tilataidetta luoden. Autiotuvan kamina tarjosi lämpöä ja kuumaa vettä. Seuraava vesillelähtö sovittiin perjantaiaamuksi ja illalla oli vuorossa lettujen paistoa.

Perjantaiaamu aukesi varhain, ja kuvasi koleana ja sumuisena ryhmän mielialaa retken melontaosuuden ollessa viimeistä etappia vaille valmis. Toisaalta kotiinpaluukin kuulosti aika mukavalta. Leiri kasaan ja vesille.

Länteen kääntynyt tuuli lupaili osalle matkaa vastatuulta, mutta Hellnesin länsipuolella ei tuulta juuri ollut. Kiersimme niemen rantoja viistäen Amen roikkuessa hinauksessa pahenneen jännetuppitulehduksen vuoksi. Hellnesin majakan (tai loiston) jälkeen tuuli alkoi pikkuhiljaa päästä osastoomme käsiksi, ja vastusti matkantekoa kuten vain parhaiten taisi. Onneksi ei puhaltaja ollut aivan parhaassa terässään, joten Honningsvågnin kylä lähestyi hiljalleen. Pertti oli kauko-ohjannut pakettiautonsa kylään, joten auton omistaja ja Ame saivat vapautuksen viimeisestä ylityksestä ja siirtyivät autokyydillä lopetuspisteeseen.

Vesiliikenne moninkertaistui aiemmasta: hetkittäin näköpiirissä oli jopa useita aluksia samanaikaisesti. Kajakin rinnalla kohtuullisen kokoinen Hurtigruten näytti lelulaivalta verrattuna Costa Pasificaan, joka ainakin nimensä perusteella oli pahasti eksyksissä. Nopean tauon jälkeen oli viimeisen rypistyksen aika. Samalla jätimme jäähyväiset Magerøyan saarelle. Nyt vastatuuli antoi kaiken, minkä sääennusteen määräävissä raameissa uskalsi, ja matka taittui hitaanlaisesti. Ennen Store Aspøyan tuulensuojaa tuntuikin, että määränpää saattaa olla saavuttamattomissa. Tuuli kuitenkin armahti melojia, ja matka alkoi Aspøyan jälkeen taittua. Hyvä niin, sillä virtaus oli kellontarkasti kohta kääntymässä. Perille kuitenkin päästiin, Pertti ja Ame olivat jo vastaanottokomiteassa ja Pertti toivotti suklaan kera kaikki tervetulleiksi.

Kuusi reissupäivää tarjosi monenlaista. Kaunista säätä (ei muuten satanut kertaakaan hereilläoloaikaan), mahtavia maisemia ja hienoja elämyksiä. Jäämeri koetteli välillä koleudellaan, mutta antoi myös maistiaisia yöttömän yön valosta ja lämmöstä. Jäämeri rasitti jäseniä, mutta antoi melojien samota seutujaan rauhassa. Jäämeri jäi paikalleen odottamaan seuraavaa retkikuntaa.

Kiitos jäämeri.
Kiitos Petri.
Kiitos Ame, Senja, Paavo, Pertti, Tom ja Antti.
Kiitos Aguila kaiken tavaramäärän rahtaamisesta.
Kiitos Nordkapp.

Retken melontaosuus ohi, pitkä ajomatka jäljellä.

End of day six, end of the expedition.

Melontaa Norjan Nordkappissa Melontaa Norjan Nordkappissa

 


Kirjoittajan muut blogit