• Suomeksi
  • In English
Seikkailukasvatuspäivät 2016 » Tilaa uutiskirje

Blogit

Top tur kurssilla

Kun päätin lähteä Toptur-kurssille Norjaan, niin moni ystävä kysyi: miksi sinne asti? Eikö lumiturvakursseja ole Suomessakin? Lyhyt vastaus olisi ei, sillä kurssi ei ollut varsinainen lumiturvakurssi – toki lumitutkimuskuoppia kaiveltiin ja piippareita etsittiin lumipatjasta. Mutta kurssin ydinsisältö oli omatoimiseksi vapaalaskijaksi oppiminen. Kerron tässä, mitä kaikkea opimme ja miksi näiden asioiden opiskelu oli hyvä tehdä juuri vuorilla.

 

SÄÄ JA LUMI

Vapaalaskua harrastetaan useimmiten vuoristossa, joten vuorilla on myös paras paikka opetella lajin perusteita. Vuorilla on vuoriston sää ja vuoriston luonnonmuodot. Vuorilla säällä tuntuu olevan aina suunta, ja vaikka Lapin tuntureillakin sää voi yllättää, niin vuoristossa säässä on vielä paljon enemmän muuttujia. Lämpötila ja mahdollinen nollakorkeus, tuulensuunta ja suojan puolet, säärintamien eteneminen, vuoren seinämän suunta, viereisten vuorten vaikutus... Lumivyöryennuste, päivän vyöryongelmat, sade-ennuste, satavan lumen koostumus, lumipatjan alapuoliset kerrokset, lumen kertymäsuunta ja tuulen liikuttelu seinämillä. Kun tähän kertautuu vielä edellisten päivien asiat säähistoriasta, niin selviteltävää tuntui riittävän joka retkeä varten. Istuimmekin iltaisin nenät kiinni puhelimissa ja läppäreissä, selaten oppaamme Urpu Hapuojan neuvomia yr.no ja varsom.no-palveluita sääasema kerrallaan. Miltä seinältä löytyy parasta lunta, miten vältämme lumivyöryongelman ja missä olisimme myrskytuulelta suojassa?

Lumen tutkimista

REITTISUUNNITELMAT JA SUUNNISTAMINEN

Kurssin yhtenä teemana oli toptur-retkien suunnittelu ja aikataulutus. Etsimme kartoista sopivan jyrkkiä rinteitä ja teimme useammalle mahdolliselle laskuretkelle yksityiskohtaiset suunnitelmat paperikarttojen ja säätietojen avulla. Suunnitelmaan kirjattiin nousuajat, laskuajat ja arvio tarvittavasta aikajänteestä. Näistä sitten aamulla valittiin parhain kunkin päivän toptur-kohteeksi. Aikataulutus on tärkeä taito, jotta pystyy arvioimaan päivän matkaan, taukoihin ja laskuun kuluvan ajan ja arvioimaan, olemmeko jäljessä topittamisen aikaikkunasta – ehditäänkö kotipesälle ennen pimeää tai vaikkapa myrskyrintaman osumista? Vaikka itselläni on jonkin verran suunnistustaustaa, niin liikkuminen vuoristokartoilla mittakaavassa 1:50,000 on kuitenkin jonkin verran erilaista, kuin iltarastien 1:10,000 tarkoilla kartoilla. Tuntui, että joka päivä oppi jotain uutta!

Ollaanko kartalla?

 

KURSSIN ANTI MINULLE

Kurssilla käytiin läpi myös paljon teoriaa ja vapaalaskun turvallisuuteen vaikuttavia asioita, mm. ryhmän toiminnasta ja psykologisista seikoista, mutta itselleni kurssin parasta antia oli nämä reittisuunnitelmiin ja sääennusteisiin liittyvät asiat ja niiden päivittäinen opettelu ja kertaus. Viikon kurssista sai hyvän pohjan omatoimisten retkien suunnittelulle. Viimeisenä päivänä karttoja ja sääennusteita seuraamalla löydetty yli puolen metrin vastasatanut japanipuuteri antoi vahvistusta asiasta. Nyt tuntuu, ettei jatkossa tarvitse kulkea muiden perässä lampaana, vaan voin pohtia itsekin, minne kannattaa mennä ja miten löytyy parhaat ja turvallisemmat laskupaikat. Ei pidä olla lammas (eikä leijona tahi hevonenkaan)! :)

 

Toptur Norjassa

Kynän päässä: Sanna Lankinen talvella 2017

 


Kirjoittajan muut blogit