• Suomeksi
  • In English
Seikkailukasvatuspäivät 2016 » Tilaa uutiskirje

Blogit

Retkeilyn aakkosia oppimassa

Miten retkeilystä voisi oppia jotain enemmän? Voisiko saada vinkkejä yön yli retkeilyyn ja samalla rohkeutta ja varmuutta omiin retkeilytaitoihin? Keräsimme retkeilystä kiinnostuneen kaveriporukan kasaan ja osallistuimme Outward Bound Finland ry:n räätälöimälle retkeilykurssille syksyisenä viikonloppuna. Tätä edelsi kurssin ohjaajan Jyrki Hämäläisen inspiroiva verkkoluento, jossa käytiin läpi varusteita. Koska retkeilyn kuitenkin oppii vain retkeilemällä, ei pelkkä kotisohvalla kahvikuppi kädessä ja villasukat jalassa toteutettu teoriassa retkeily riitä. Niinpä syyskuun lopussa eräänä lauantaina tapasimme Evon retkeilyalueella ja edessä oli kokonainen vuorokausi ulkona olemista.

Opimme kurssin aikana monenlaista. Kävimme läpi rinkkojen ominaisuuksia ja niiden pakkaamista. Jyrki esitteli meille erilaisia retkikeittimiä ja niiden käyttöä, ja ruokatauoilla keittimet pöhisivät mallikkaasti eikä kukaan jäänyt nälkäiseksi. Pystytimme telttaa ja erätoveria ja opimme paljon erilaisista majoitteista. Lauantaipäivä vierähti nopeasti kohti iltaa ja leiriydyimme Vonkamiehen laavulle.

Tauko 

Nuotion äärellä kävimme vielä läpi ensiapuun ja retkeilyn turvallisuuteen liittyviä asioita. Sitten alkoi illanvietto: puita lisää nuotioon, takinliepeitä tulen lämmössä auki ja ruuat tulille. Minulle tämä oli kaikkien aikojen ensimmäinen yön yli retki syysaikaan ja siinä nuotion ääressä istuessamme en voinut kuin ihmetellä, miksi en ollut retkeillyt tällä lailla syksyisessä metsässä jo kauan aikaa sitten. Ympärille laskeutunut pimeä ja tyyni ilta tuntui lempeältä eikä lainkaan pelottavalta, vaikka pimeän pelon voittaminen oli itselleni sen verran tälle kurssille asetettu henkilökohtainen tavoite, että Iron Maidenin kappaleesta ”Fear of the dark” ehti tulla retken tunnuskappale ennen kuin ehdimme edes metsään.

- Nyt alkaa se jännittävin osuus, totesikin yksi kurssilaisista ääneen varmasti jokaisen mielessä pyörineen ajatuksen siitä, miten mahtaa laavukankaiden alla nukuttaa, kun oli aika kömpiä makuupussiin. Mutta hyvin nukutti - aina aamuyöhön asti. Yhtäkkiä rannasta kuului kova molskahdus ja jokaisen laavukankaan alla havahduttiin hereille. Mikä ihme se oli? Hiljaisuus jatkui, ehkä pian jo useat vaipuivat takaisin uneen, mutta minä valvoin tovin metsän rasahduksia kuunnellen ennen kuin sain taas unen päästä kiinni. 

Aamulla selvisi, että molskahdus ei suinkaan ollut kotijärveltään eksynyt Loch Nessin hirviö tai rannassa kompastunut örkki, vaan majava. Se oli lätkäissyt hännällään veden pintaa ja varmaan nauranut sen jälkeen makeasti partaansa.

Erätoverit

Kun aamutoimet oli tehty ja erätoverit ja makuupussit pakattu, oli päivän ensimmäisen ja samalla koko kurssin haastavimman oppitunnin aika. Jokainen sai kompassin ja kartan ja kertaheitolla kovasti pähkäiltävää. Oppia ikä kaikki! Tätä tuntia nimittäin ylistettiin kurssin päätteeksi eniten ja se käsitys, joka oli kompassin käytöstä jäänyt kouluaikojen liikuntatunneilta, sai nyt reilulla kädellä huutia. Kurssin jälkeen täytyisi vain pitää opittuja taitoja yllä ja niinpä myöhemmin kotona otin selvää kotikaupunkini iltarasteista, joissa pääsisi treenaamaan kartan ja kompassin käyttöä enemmän.

Eräkurssimme päättyi sunnuntai-iltapäivänä iloiseen yhteiskuvaan ja hyviin fiiliksiin. Odotukset olivat täyttyneet ja ylittyneetkin, sillä kaikki kokivat saaneensa hyviä vinkkejä omia retkiään varten. Vielä enemmän olimme innoissamme siitä, kuinka rento viikonloppu olikaan: alusta asti koko porukan kesken oli hyvä yhteishenki ja yksi yö Evolla tarjosi mielekkään irtioton arjen kiireistä.

  

Elina Pylsy-Komppa


Kirjoittajan muut blogit