• Suomeksi
  • In English
Seikkailukasvatuspäivät 2016 » Tilaa uutiskirje

Blogit

Pääsimme työharjoittelussamme osallistumaan hienoon koulutuspäivään, Kaisa Pietilän pitämään “Reflektointi elämyspedagogiikassa” -koulutukseen.

Auringonlasku Vuosaaressa

Muistan itse kouluajoilta, kun Pallaksen vaelluksella opettajamme piti meille reflektointia. Istuimme autiotuvassa tulen ääressä, lämmitellen varpaitamme sateisen vaellus päivän jälkeen. Ja kun opettajamme piti reflektiota, tajusin mitä varten koko reissuun oli lähdetty ja minkälaisia asioita olin itsessäni kohdannut. Tämän jälkeen itselleni alkoi vahvistumaan kokemus siitä, että reflektointi on kasvamisen kannalta todella tärkeää. Samalla se on myös taitolaji, sillä aiemmissa kokemissani reflektoinneissa en ollut kokenut samanlaista vahvaa tunnelmaa.

Koulutuspäivä oli todella hieno! Paikkana oli upea ja kotoisa Seikkailutalo Vuosaaressa, vanha hieno hirsirakennus rantamaisemien ääressä. Koulutuspäivän aluksi teimme käytännön harjoitteita, sitten oli vuorossa ihana salaattibuffet ja kahvit yhteisen ruokapöydän ääressä. Tämän jälkeen alkoi teoria osuus, jolloin oli hyvä ottaa muistiinpanovälineet esiin. Kirjoitettavaa tuli nimittäin paljon! Koulutuksesta jäi paljon käteen; käytännön vinkkejä reflektointiin, mielenkiintoista teoriaa sekä hyvin konkreettisia työmenetelmiä. Pääsinpä itsekin hämmästelemään ja kokeilemaan käytännössä, miten haastavaa voikin olla päästä toisen ihmisen ajatusten alkulähteille ja toisaalta miten hienolta se tuntuu, kuin alkaa saamaan tästä kiinni. Suosittelen ehdottomasti kurssia kaikille kiinnostuneille!

Kirjoittaja: Laura

Reflektio on minulle melko uusi käsite. Se on yksinkertaisimmillaan tietojen ymmärtämistä. Voisi sanoa, että olen elämyspedagogiikassa kevytsarjalainen.

Elämyspedagogiikan kerrotaan olevan kasvamista ja kehittymistä paremmaksi ihmiseksi. Kuulostaa juuri siltä, mitä lähdin hakemaan opinahjostani ja ehkä juuri siksi tieni kohtasi Outward Boundin. Oli tunne siitä, että harjoittelu OBF:llä voisi antaa avaimia oman oppimis prosessini käsittelyssä. Koulutiellä puhumme reflektoinnista motorolana. Motorola on yksin tai ryhmässä tapahtuvaa pohdintaa siitä, kuinka esimerkiksi asiakastapahtuma tai retki meni, jonka jälkeen käymme läpi mikä meni huonosti, mikä hyvin, mitä opin ja mitä laitan käytäntöön. Yleensä laitan asioita paperille ylös itsekseni, jonka jälkeen käymme ryhmässä läpi ajatuksia.

Vietimme upean päivän tunnelmallisella Vuosaaren Seikkailutalolla tammikuun auringon säteillessä ikkunoista. Koulutuspäivä rakentui pääasiassa toisiimme tutustumisesta, harjoitteista ja teoriasta. Ensimmäisenä teimme ”astu piirin keskelle”- harjoitteen, jossa menimme rinkiin ja kerroimme vuorotellen haluamiamme väittämiä esimerkiksi "Pidän ulkoilusta" ja jos ryhmästä löytyi samanhenkisiä henkilöitä, sai astua ringin keskelle kertojan kanssa. Näin kuin tietämättämme löysimme yhtäläisyyksiä toisistamme, vaikka oletimme olevamme erilaisia. Tämän jälkeen rinki lähti kiertämään päämäärättömästi ja kun piti pysähtyä, etsimme kaverin, jolle kerroimme esimerkiksi "Kuinka aamu oli mennyt?" Tai "Mikä tekee onnelliseksi?" Harjoitteen jälkeen istuimme alas ja kertasimme jokaisen kertomia asioita ja huomasimme, kuinka helppo on unohtaa ja kuinka vaikea on keskittyä kuuntelemaan toista sekä kertaamaan toisen sanomaa.

Sokraattinen harjoite oli minulle päivän merkittävin. Menimme pieniin ryhmiin, valitsimme itsestämme väitteen ja muut yrittivät kysymysten avulla ymmärtää mistä väittämässä oli kyse. Väittämän esittäjä sai vastata kyllä tai ei. Tehtävä oli haastava, sillä kyselijän tarvitsee astua toisen saappaisiin ja käsitellä asiaa sitä kautta. Tärkein pointti päivästä oli minulle toisen mielen ymmärtäminen, jota sokraattinen harjoite avasi. Opin, että kaikki ovat yksilöitä, jotka ajattelevat eri tavoin eikä pidä olettaa tietävänsä toisen mietteitä ilman, että ottaa selvää.

Kirjoittaja: Carita


Kirjoittajan muut blogit