• Suomeksi
  • In English
Seikkailukasvatuspäivät 2016 » Tilaa uutiskirje

Blogit

RATKAISUTEORIA

Retkien aikana olen tarkastellut päätöksentekoon vieviä prosesseja. Usein on kirjallisuudessa ansiokkaasti puhuttu päätöksentekoon johtavista syistä, eikä itselläni ole siihen mitään lisättävää. Näistä loistavista kirjoista olen oppinut päätöksentekoprosessin osista paljon lisää.

Ratkaisujen tekoa voi pohtia kuitenkin myös avaruusolennon näkökulmasta. Jos ratkaisusta siirrytään sivun, ja tarkastellaan vain jo tehtyjä ja jo aiemmin tapahtuneita ratkaisuja ”eläintieteilijän” näkökulmasta, alkaa retkimaailman päätöksentekokin hahmottua erillisiksi kentiksi aivan eri tavalla. Jos ihmiskuntaa, ja itseään siellä seassa, ajattelee tamakocheina, piipittävinä mekaanisina leluina, koko päätöksentekomaailma alkaa näyttäytyä uudessa valossa.

Tällöin ratkaisumallit voi nähdä myös melko koneellisen motivaatioprosessin tuotteina:

Ratkaisumallien jako:

1.Kuvitteellinen ratkaisu

Mikään teoria tai looginen malli ei mahdollista ratkaisua. Samoin mikään tosiasia ei tue ratkaisun onnistumista. Kuvitteellinen ratkaisu on mahdoton malli toimivaksi ratkaisuksi.  Esimerkkeinä käy itsensä nostaminen suosta omista hiuksistaan vetämällä, ikiliikkuja tai utopistinen yhteiskuntarakenne. Maastoesimerkkinä käy lumessa makaamistilasta omaan kotisohvaan siirtyminen sulkemalla omat silmät.

2.Teoreettinen mutta kaukainen ratkaisu

Ratkaisu on toki teoreettisesti mahdollinen, mutta kaikki ristikkäiset tosiasiat eivät vielä yhdy, eivätkä alkuunkaan tue ratkaisun onnistumista. Ratkaisu vaatii teoreettisia sekä käytännöllisiä lisäratkaisuja voidakseen onnistua. Tilannekohtaisena, ainoana ratkaisuna teoreettinen ratkaisu on siten erittäin varmasti epäonnistuva.  Esimerkkinä fuusiovoiman nopea käyttöönotto. Maastoesimerkkinä koko aloittelevan ryhmän kanssa tehtävä 70km melontamatka 7 tunnissa.

3.Teoreettinen käytännöllinen ratkaisu

Ratkaisu on paitsi mahdollinen, myös varmuudella toimiva sille otollisissa olosuhteissa. Ratkaisun käyttöönotto on aina mahdollista, mutta tulevan toiminnan toimivuudelle ja luonteelle ei kannata siltikään asettaa utopistisia odotuksia. Esimerkkinä aurinkovoimalat avaruudessa. Voimaloiden rakentamisen tekniikka on jo olemassa, mutta käytännön toteutusta ei ole koskaan testattu eikä niiden kannattavaa toimintaa ole varmistettu. Maastoesimerkkinä lumilautailupäivä, jonka teoriat on hyvin luettu. Kaikki tietävät, että lauta on toimiva väline - mutta kukaan laskijoista ei ole vielä koskaan laudalla ennen metriäkään laskenut

4.Käytännöllinen ja toimiva ratkaisu, joka on edullinen yhteisölle, mutta ei ole haluttava monellekaan toimijayksikölle.

Esimerkkeinä yhteisölliset talkootyöt. (Yhteisötalkoot edistävät – yhteisön hyvää…)

 Mahdollisina esimerkkeinä käyvät myös aurinko- tuuli- ja aaltoenergia. Globaalisti ne ovat edullisia (riskittömiä ja hyödyllisiä) energiamuotoja, mutta yksilön kannalta ne tarkoittavat esteettistä haittaa, sekä voimakkaasti lisääntyviä taloudellisia kuluja ja rajoitteita. Hyvin toimivan sähköverkon rakentaminen näillä keinoilla tarkoittaisi selkeästi nykyistä rajusti korkeampaa energian hintaa. Lisäesimerkkinä verotus. Yhteiskunnan kannalta verotus on elämänneste, mutta yksilön kannalta se on hyvinvointia rajoittava kirous. Maastoesimerkkinä käynevät esim. yövartiovuorot maastotulia pidettäessä.

Maastotoiminnassa tällaisia ratkaisuja on lopulta olemassa melko vähän. Eräolosuhteissa on helpompaa aina ajan saatossa nähdä yhteisön etu myös yksilön etuna. Esim. kajakin hinaaminen tai lisätaakan ottaminen vaelluksella parantaa myös taakan ottajan omaa perillepääsyn nopeutta, yhdessä kun kaikki kuitenkin liikutaan.

5.Käytännöllinen toimiva ratkaisu, joka voi olla edullinen monellekin yksittäiselle toimijayksikölle, mutta joka on kiistatta haitallinen yhteisölle.

Esimerkkinä jätteiden heittäminen ojaan. Esimerkkinä varastaminen, petollisuus ja huijaaminen. Maastoesimerkkinä yletön laiskottelu ja velttoilu ryhmätoiminnoissa. Kärjistettynä mahdollisena esimerkkinä hiilivoiman massiivinen käyttö. Esimerkkinä yhteiskunnan verottomuus.

6.Kiistanalainen käytännöllinen toimiva ratkaisu

Esimerkkinä ydinvoima. Kukaan ei voi varmuudella todistaa toiminnan lopullista edullisuutta tai haitallisuutta, ei yksilön, eikä yhteisön kannalta. Lisäesimerkkinä länsimainen elämäntapa.  Kukaan ei voi varmuudella todistaa elämäntavan lopullista hyödyllisyyttä tai haitallisuutta yksilöiden tai yhteisöjen kannalta pitkällä aikavälillä.  Maastoesimerkkinä vuorostaan käy mikä tahansa vaikea, ristiriitaisia tekijöitä ja tavoitteita sisältävä metatason päätös. Kiistanalaiset käytännölliset ratkaisut voi ratkaista vain tulevaisuudesta taaksepäin jälkiviisas historia, jos sitten edes sekään. Kiistanalainen käytännöllinen toimiva ratkaisu on kaikkein vaikein käsiteltävä aihe demokraattisessa päätöksenteossa. Kiistanalaisuus johtaa useaan, vastakkaiseen aitoon todellisuuteen. Oma kokemus maasto-oloista on se, että pahinta on jäädä ”tuleen makaamaan” ja jahkailemaan. Pahinta on jättää kaikki ratkaisevat päätökset tekemättä.  Tehty valinta pitää tehdä harkiten. Mutta kun valinta on tehty, tehty valinta pitää toteuttaa hyvin ja huolellisesti. Edestakainen horjuminen on hyödytöntä. Historia osoittaa, että lopputuloksiin ie monesti monia eri teitä. Mutta tärkeisiin lopputuloksiin monimutkaisissa kiistanalaisissa asioissa ei koskaan ole vienyt helppoja, halpoja, eikä puolihuolimattomasti tai huonosti toteutettuja ratkaisutapoja.

7.Absoluuttinen, kiistaton ja ristiriidaton toimiva ratkaisu

Esimerkkinä freonien korvaaminen muilla yhdisteillä. Otsonikerroksen ohentuminen, mikä tapahtui Freoniyhdisteiden vaikutuksesta, oli helppoa pysäyttää suhteellisen vaivattomasti yhdisteitä vaihtamalla. Ei ollut enää mitään järkeä jatkaa freonien laajamittaista valmistusta! Esimerkkinä käy myös laajamittaisen ydinsodan välttäminen. Ei ole ollut mitään järkeä kenenkään käydä laajamittaista ydinsotaa! Maastoesimerkkinä käy esim. hauskuuden vuoksi tehty toisten ruokien tärväämisen lopettaminen.  Lisäesimerkiksi sopii lumesta ylös nouseminen ja vaellusmatkan jatkaminen. Maastoesimerkkinä käy myös toisen auttaminen, että päästäisiin perille tuvalle ennen pimeää.

8.Ideologinen ratkaisu.

Esimerkkinä lapsensa uhraaminen Jumalalle.  Ideologinen ratkaisu on säännötön ja arvaamaton. Ideologinen ratkaisu kumoaa logiikan ja jopa perimmäiset geneettiset halut. Ideologinen ratkaisu on muista poikkeava, arvaamaton ja täysin määrittämättömissä. Ideologisen ratkaisun määrittää totutettava ideologia, joka on muodostunut niin yksilön eduksi kuin yhteisönkin tavoitteeksi. Muutoin ideologinen ratkaisu voi olla mikä tahansa edellä luetelluista 7:tä ratkaisumallista. Ideologisen ratkaisun pelottavin piirre on se, että se sekoittaa jopa mahdottomuuksia ja täysin kiistattomia ratkaisuja keskenään, tehden usein älykkäästä ihmisestä johdateltavan ja täysin järjettömän olennon.

 

MILLAINEN ON HYVÄKSYTTÄVÄN RATKAISUN LUONNE

Sääntö 1: Suuri yhteisö hyväksyy ratkaisuiksi suurella yhteisymmärryksellä ainoastaan selkeästi absoluuttisia ratkaisuja. Yhteisöedullinen, mutta yksilötasolla selkeästi epäedullinen ratkaisu jää laajassa demokratiassa odottamaan toteutustaan niin pitkään, että lopulta tarvitaan ehdottomasti muutosta. Täten yksilötason etujen vastainen ratkaisumalli otetaan käyttöön vasta, kun kyseessä onkin jo selvä, aito absoluuttinen ratkaisu. Pienryhmässä tämä ei päde. Yhteisön edut on silloin selkeämpää kokea omanakin etuna.

Sääntö 2: Yksilötaso haluaa laajassa demokratiassa aina valita omalla äänellään oman yksilötasonsa tai oman eturyhmänsä kannalta edullisimmat ratkaisut. Tuttujen ihmisten pienryhmässä tämäkin asia on useimmiten täysin toisin, luonnollista tietä.

Sääntö 3: Yhteisötason ratkaisun saa demokratiassa myytyä vain, mikäli yhteisöratkaisu koetaan yksilötasollakin edulliseksi pitkällä aikavälillä. Pelkillä yhteisöeduilla massajoukkojen ratkaisuja ei yksilöille saa kaupaksi, ihmisen perimmäinen genetiikka ei sitä salli.

Sääntö 4: Ei-demokraattisissa ratkaisumalleissa päädytään pitkällä aikavälillä ennen pitkää vuorostaan varmuudella tilanteeseen, missä pienen eliittiyhteisön yksilötason edut vievät kaikkiin toteutettaviin ratkaisuihin. Tämäkin asia on ihmisen genetiikkaan sidottu.

Sääntö 5: Poikkeamia ja horjuntaa tämän säännöstön noudattamiseen aiheuttaa ideologinen muuri. Ideologinen muuri yksilön sisällä on prosentuaalinen. Ideologinen osuus yksilön tahtotilassa on aina yli 0% ja aina alle 100%.

Sääntö 6: Pääsääntöisesti ideologiat pakottavat ihmistä kohti yhteisöllisyyttä ja kouluttavat ihmiskuntaa ottamaan perushalujensa vastaisesti yhteisöllisempiä ratkaisumalleja käyttöön. Ideologiat tuovat horjuntaa ja muutoksia loogisiin eturistiriitoihin. Maailmanlaajuisen yhtenäisideologian ajatus on toisaalta kaaosmatematiikan vastainen ja ratkaisuna maailman, tai edes ryhmän ongelmiin, yhtenäisideologia on siten teoreettisestikin täysin mahdoton. Saman ideologisen nimen allekin syntyy laajassa joukossa tuhatkunta erilaista ideologiaa, varsin nopeasti.

Ideologiat voivat toteuttaa myös täysin järjettömiä ja tuhoisia ratkaisumalleja. Vain synkeä ideologia yhdessä ymmärtämättömyyden kanssa voi saada ryhmän valitsemaan absoluuttisen ratkaisun sijaan teoreettisestikin mahdottoman ratkaisun. Matemaattinen kyky ja looginen kyky ovat melko yhteisiä ja suhteellisen yhteneviä taitoja eri ihmisryhmillä, mutta ideologiat ja tieto eivät ole yhteisiä sen enempää kuin yhteneviäkään. Yhteinen käsitys voi syntyä tietoa lisäämällä ja loogisesti keskustelemalla.

Sääntö 7: Koska Ideologiat ovat merkityksellisiä, koska ne ovat muuttuvia ja lisääntyviä, ja koska ne lisääntyvät poikimalla geenien tapaan, on kattavia kokonaisratkaisuja mahdotonta ajaa vahvojen ristiriitaisten ideologioiden hallitessa. Ideologiat nousevat esiin tunnetason tarpeista, mutta voivat jatkaa alkuperäisten tarpeiden yli. Monesti ne kuljettavat kantajansa kirkkaasti kantajan omienkin perustarpeiden ohi. Kattava kokonaisratkaisu vaatii ryhmän tai yhteisön yhteistä sitoumusta ideologioiden hyväksyttäviin sallittuihin rajoihin ennen lopullisen ratkaisun tavoittelua.

Sääntö 8: Ilman demokratiaa ei voi syntyä pysyviä, yhteisön ja yksilön kannalta kaikkein edullisimpia toimintaratkaisuja.

Sääntö 9: Demokratian vallitessa ei voi syntyä, ilman ideologista vaikutusta, pääsääntöisesti suurestikaan mitään muuta kuin jatkuvaa yksilöetujen ja ryhmäetujen tavoittelua.

Sääntö 10: Ihmislajin järkevin, rationaalisin yhteisötoiminta, missä yksilön ja yhteisön edut vielä kohtaavat luonnollisesti ilman pakotteita, loppuu jo selkeästi alle 50 henkilön maksimikokoonpanossa.

Loppupäätelmä: Absoluuttisia, lopullisia kestäviä ratkaisuja eri tekijöiden suhteen ei voi syntyä laajassa ihmisjoukossa muutoin kuin absoluuttisen ratkaisun kautta. Ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta on tiedon ja kokemuksen kerääminen, sekä tämän tiedon siirtäminen elävänä jälkipolville merkittävintä. Absoluuttiset tehdyt ratkaisut eivät saa päästä unohtumaan, vaan niiden pitäisi upota osaksi ihmiskunnan muistia. Kaikki lopulliset ratkaisut syntyvät varmuudella ainoastaan absoluuttisten, yleiskattavien ratkaisumallien kautta.

Vaarallisimpia asioita ovat demokratiassakin ne, jotka voivat johtaa korjaamattomiin kertaluonteisiin virheisiin. Demokraattinen päätöksentekotapa painii loputtomassa päätöksentekokriisissä, kun kiistanalainen ja kipeästi tarvittava käytännöllinen ratkaisupäätös voi johtaa johonkin korjaamattomaan virheeseen.

Ihmiskunta ei saisi unohtaa kerran jo tekemiään evolutiivisesti oivaltavia, absoluuttisia ratkaisuja. Sekin on ”kirottu” ideologia.

-Petri Sutinen

                                                                                                                   


Kirjoittajan muut blogit