• Suomeksi
  • In English
Seikkailukasvatuspäivät 2016 » Tilaa uutiskirje

Blogit

Liikkumisen kokemukselliset merkitykset kasvatuksen tukena

Kokemus – merkitys - tarina

Ihminen tarvitsee työkaluja ymmärtääkseen toisia ihmisiä tai ilmiöitä. Annan niitä tässä aluksi kolme kappaletta eli kokemuksen, merkityksen ja tarinan.

Luennollani seikkailukasvastuspäivillä Hyvärilässä 29.1.2016 pistin osallistujat muistelemaan itselleen tärkeää liikunta- tai urheilukokemusta. Sellaisessa muistelutyössä kaivetaan esiin jokin kokemus, jolla on (ollut) suuri merkitys kyseiselle henkilölle.

Siivosen Tiinalle, joka jakoi kokemuksensa muulle yleisölle, se oli ollut luistelukilpailu, johon hän osallistui ”kaunokeilla” ja vei voiton, vaikka kilpakumpanit olivat kovasti ”dissanneet” hänen luistimiaan ennen kisaa. Oletan, että se oli upea identiteettiä rakentava kokemus Tiinalle.

Omasta tarinastani

Jotta luentoani voisi ymmärtää, on kuulijoiden tiedettävä jotain puhujan omista kokemuksista ja elämäntarinasta. Tällaisen tarinan halusin kertoa seikkailukasvattajille – jollekulle muulle ryhmälle olisin ehkä kertonut toisenlaisen tarinan.

Liikkumisella on valtavasti erilaisia merkityksiä. Minun nuoruudessani liikuttiin ilman moottoriajoneuvoja todella paljon. Kouluun – matkaa vajaa neljä kilometriän yhteen suuntaan tiettömän metsän läpi – mentiin kävellen, pyöräillen tai hiihtäen oli sää mikä tahansa.

Kerran jäin kotiin, kun pakkasta oli 35 astetta. Vieläkin poden huonoa omaatuntoa, koska iltapäivällä oli enää 25 astetta ja läksin hiihtelemään auringon paisteeseen. Ja kerran naapurin isäntä tuli hevosineen apuun, kun olimme juuttuneet hankeen kiinni kilometrin matkan jälkeen. Lunta oli tullut ekaluokkalaisten napaan asti.

Heinätyöt, marjankeruut, kalastusreissut, kauppamatkat vaativat kävelyä, juoksua, pyöräilyä ja potkurointia senkin jälkeen, kun pääsin 11-vuotiaana oppikouluun ja saatoin käyttää linja-autoa talven kylmimpinä kuukausina. Pysäkille oli vain reilun kahden kilometrin matka, kun pakkasessa olisi muuten pitänyt pyöräillä vielä neljä kilometriä lisää.

Elämä oli liikkumista, mutta onneksi sentään joskus sai myös urheilla. Pienessä kansakoulussamme leikimme jo tunti ennen koulun alkua, kaikki välitunnit ja joskus koulun jälkeenkin, mutta  urheilussa en löytynyt vastusta. Oppikoulun alettua pääsin mittelemään voimiani kaupungin poikien kanssa hiihdossa, jalkapallossa ja yleisurheilussa.

Neljätoistavuotiaana olin jo viestihiihdon Suomen mestari ja jalkapallon SM-kisojen all stars –joukkueen jäsen. Seuramme hävisi loppuottelun, joten se vuosi ei ollut ihan täydellinen urheiluvuosi. Onneksi suosikkijoukkueeni Hollanti hävisi samoin numeroin MM-kisojen loppuottelun. Saatoin samaistua Johan Cruiffin ja kumppaneiden tuskaan.  

Kilpaurheilun lisäksi pelasimme oppikoulussakin kaikki välitunnit ja kotona meillä oli sulkapallokenttä ja kylällä myös lentiskenttä. Koko kylä kokoontui sinne muutaman kerran viikossa pelailemaan. Liikkuvaa koulua ei todellakaan tarvittu, sillä vielä 15-vuotiaina pelasimme kaikki välkät keksimäämme ”hanskapalloa” jalkapallomaalin toimiessa verkkona.

Liikkuminen ja urheileminen olivat minulle ilmaa, jota hengitin, mutta silti en olisi harrastanut liikuntaa tai en ainakaan olisi urheillut, jos en olisi saanut kokemuksia, jotka muuttivat minut sairaalloisesta pikkupojasta salskeahkoksi nuorukaiseksi.

Kun muistelin omaa lapsuuttani ja nuoruuttani liikkumisen näkökulmasta, niin ne näyttäytyivät monenlaisilta – isoilta ja pieniltä – kokemuksellisilta tarinoilta, joista tein aikanaan pro gradu –työnikin Urheilu kertomuksena (http://www.miksiliikun.fi/wp-content/uploads/2013/07/Artsin-gradu.pdf) 25 vuotta sitten.

Pari tekstiotetta tuosta gradustani avannee sitä maailmaa, jossa lapsuuteni ja nuoruuteni liikkumiskokemukset minulle merkityksellistyivät (http://www.miksiliikun.fi/wp-content/uploads/2013/07/URHEILUKOKEMUS.pdf) ja (http://www.miksiliikun.fi/wp-content/uploads/2013/07/LEIKINAIKA.pdf).

Leikki, ikäkausiurheilu ja nuorisokulttuuri olivat erilaisia 1960- ja 1970-luvuilla kuin nyt. Vaikka kulttuuri on muuttunut, niin laadullisesti kokemukset ja monet niiden merkityksetkin ovat säilyneet lähes samoina. Meillä on tarve saada metsästää elämyksiä, rakentaa identiteettiämme, onnellistua osallisuudesta ja tavoitella toimijuutta...

Tutkimustuloksia ja kehittämisprosessien antia kokemuksellisuuksien käytöstä

Gradun jälkeen tein lisurin ja väitöskirjan, joissa kokemuksellisuuksien erilaisia merkityksiä, kuten miehisyyksiä, urheilun alakulttuureja ja sukupolvia analysoitiin ja tulkittiin. Välillä olin kiinnostunut aivan muista asioista, mutta kokemukset eivät jättäneet minua rauhaan. Aloin ymmärtää, että kokemuksellisuuksien kautta voisimme ymmärtää paremmin hyvin monenlaisia toimiamme, kuten harrastamista, vapaaehtoistoimintaa ja jopa yhteiskunnan eri sektoreiden toimintalogiikkoja.   

Tarvittiin – ja tarvitaan edelleen – tutkimus- ja kehitystyötä, mutta myös ihan arkisia kokeiluja siitä, miten kokemuksellisuuskäsitteet, niiden itsearviointi ja höydyntäminen parantaisivat kasvatusta ja kasvattajia olivat he kouluissa, urheiluseuroissa tai missä tahansa toimintaympäristössä.

Nyky-yhteiskunnassa syrjäytymisen estäminen, liikkumisen lisääminen tai toimintakyvyn parantaminen ovat keskeisiä tavoitteita, joiden yhtenä syynä ovat kokemukset, jotka eivät ole johtaneet aktiiviseen elämäntapaan eivätkä ole vahvistaneet tai voimaannuttaneet kyseisiin ryhmiin kuuluvia.

Noin kymmenen vuoden ajan olenkin kehitellyt eri hankkeissa ja ryhmissä keinoja, joiden avulla voisimme ymmärtää paremmin kokemusten merkityksiä. Samalla olemme rakentaneet työkaluja, joiden avulla kokemuksellisuuksia voi (itse)arvioida ja hyödyntää kasvatus- tai tukemisprosesseissa.

En voi väittää, että työ olisi valmis – ei lähellekään. Sen kuitenkin voi sanoa, että tulokset ovat olleet lupaavia ja rohkaisevia. Ja uskon, että elämyspedagogit ja seikkailukasvattajat voisivat käyttää tätä tehtyä työtä hyväkseen kehittäessään kasvatusprosessejaan, joissa on aivan samanlaisia tavoitteita kuin mitä meillä on eri hankkeissa ollut.

Seuraavassa olen todella kiteytetysti esittänyt joidenkin hankkeiden aivan keskeisimpiä tuloksia, joihin voitte tutustua klikkaamalla auki artikkeleita ja materiaaleja kyseisistä kohdista.

1. Neljä erilaista kokemuksellisuutta nousi esiin, kun kysyttiin ruumiillisia kokemuksia liikunnanopiskelijamiehiltä. Erilaiset kokemukset olivat yhteydessä siihen, minkälaisia merkityksiä vastaaja antoi liikkumiselleen ja urheilemiselleen. Tiihonen, Arto (1996): Ikuisesti urheileva poika eli mistä on ’kunnon miehet’ tehty? Teoksessa Hoikkala, Tommi (toim.)  Miehen kuvia. Gaudeamus. Tiihonen, Arto (2014) Miten tästä eteenpäin hyvinvoinnin tiellä? Having, Loving, Being ja Experiencing, Meaning, Doing. Teoksessa Nieminen, A., Tarkiainen, A. & Vuorio, E. (toim.). 2014. Kokemustieto, hyvinvointi ja paikallisuus. Turun ammattikorkeakoulun raportteja 177. Turku: Turun ammattikorkeakoulu, 228-246. (http://julkaisut.turkuamk.fi/isbn9789522164353.pdf)  

2. Oma suosikkilaji on kokemuksellisesti monipuolinen ja merkityksiltään erittäin vahva. Muissa lajeissa voi olla 1-3 merkityksellistä kokemuksellisuutta, mutta omassa lajissa lähes aina oli läsnä kaikki neljä. Vastaajina veteraaniurheilijamiehiä. Tiihonen, Arto (2011) Erilaisia ikämiehiä. Teoksessa Kunto Viiru, Jorma Manninen, Mikko Nieminen, Harri Suominen, Christer Sundqvist, Arto Tiihonen & Raimo Taponen, toim. Erilainen tapa vanheta. Suomen Veteraaniurheiluliitto, Kajaani, 19-44. Tiihonen, Arto (2011) Veteraaniyleisurheilija – erilainen liikkuja ja malli muille! (http://www.miksiliikun.fi/2011/11/24/173/) Julkaistu blogisivulla www.miksiliikun.fi,  24.11.2011.

3. Ilmaisullisuus tai voimistelun muuttaminen esitykseksi muutti keski-ikäisten miesten suhtautumista kaikkiin liikuntakokemuksiin. Ne, jotka esiintyivät kokivat kaiken liikunnan merkityksellisempänä kuin ne, jotka eivät esiintyneet. Vastaajina keski-ikäisiä kuntoaerobicin harrastajamiehiä. Schneider-Lehto, Tarja & Tiihonen, Arto (2012) Miehet jumppaamaan – ikuisuusprojekti vai täyttä totta? Voimistelu (3) 4, 40-41. Schneider-Lehto, Tarja (2013) Miten keski-ikäinen mies merkityksellistää liikkumistaan – kuntoaerobic harrastuksena. Opinnäytetyä, kevät 2013, Haaga-Helia amk, Vierumäen yksikkö. (http://www.miksiliikun.fi/wp-content/uploads/2013/07/TarjaSchneider-Lehtooppari2013.pdf).

4. Liikunnan estäneen trauman jälkeen kaikki kokemuksellisuudet ovat ensin alhaisia, mutta ne vahvistuvat erilaisten kokemusten myötä, jos a) niihin kykenee ja b) jos niitä aktiivisesti hakee. On ymmärrettävä, mitkä kokemuksellisuudet ovat olleet liikunnassa tärkeitä ennen traumaa, jotta voi myös trauman jälkeen vahvistaa itselleen tärkeitä kokemuksia.  Oma kokemustarina. Tiihonen, Arto (2013) Lonkalta meni-vuosi lonkkaproteesileikkauksen jälkeen. Blogiartikkeli. (http://www.miksiliikun.fi/wp-content/uploads/2012/08/1.1LONKKAJULKAISUTIIHONEN.pdf).   

5. Aktiivisesti liikkuvat ikämiehet merkityksellistävät kokemuksellisesti useita eri liikuntamuotoja, mikä mahdollistaa runsaan liikkumisen eri vuodenaikoina. Eri lajeissa merkityksellistyvät erilaiset kokemuksellisuudet, joten merkitysten kirjo on myös laaja. Se tarkoittaa myös sitä, että harrastettuja liikuntamuotoja on paljon, mikä varmistaa liikkumisen jatkumisen eri vuodenaikoina ja myös silloin, jos joku täytyy lopettaa. Tiihonen, Arto (2013) Miksi ikämies liikkuu – liikunnan harrastaminen on merkityksellistä. Teoksessa Pietilä Ilkka & Ojala Hanna (toim.) Miehistä puhetta – Miehet, ikääntyminen ja vanhenemisen kulttuuriset mallit. Tampere University Press, 167-196.

6. Kokemuksellisuuksien (itse)arvioinnin ja niiden ymmärtämisen avulla voi parantaa yksilöiden ja ryhmän ohjaamista. Ratas, S. (2011) Elämyspedagogiset harjoitteet. Harjoiteosio Outward Bound Finland ry:n Elämyspedagoginen ohjaaminen teokseen. Opinnäytetyö Liikunnan ja vapaa-ajan koulutusohjelma 2011.(http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/38576/Opinnaytetyo%20Sini%20Ratas.pdf?sequence=1) ja Barco, E. & Tuulari, T (2015) Elämyspedagoginen kurssi: Kokemuksellisuuksien tasot ja niiden hyödyntäminen ryhmänohjauksessa. Opinnäytetyä, kevät 2015, Haaga-Helia amk, Vierumäen yksikkö. (https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/91376/Barco%20Eleonora%20ja%20Tuulari%20Toni.pdf?sequence=1).

7. Kokemuksellisuudet selittävät myös urheiluseuratoimintaan suuntautumista.  Seuran ja jaostojen puheenjohtajat ja toiminnanjohtajat pitävät toimijuuskokemuksia selvästi tärkeämpinä kuin muita kokemuksellisuuksia. Toimijuuskokemus on myös tärkein kokemuksellisuuksista, vaikka mukaan otetaan valmentajat/ ohjaajat tai vanhat ja uudet vapaaehtoiset. Esimerkiksi valmentajille/ ohjaajille elämys-, identiteetti- ja osallisuuskokemukset ovat paljon tärkeämpiä kuin toimijuuskokemukset. Tiihonen, A. (2016) Toimijuuskokemukset tärkeitä toisten tukemisessa. (http://omaliikunta.fi/asiantuntijat/toimijuuskokemukset-tarkeita-toisten-tukemisessa). Blogi Omaliikunta.fi –sivulla 3.2.2016.

8. Teoreettisesti ja käsitteellisesti kokemuksellisuuksien avulla voi ymmärtää liikunnan ja urheilun lisäksi muutakin harrastus- ja vapaaehtoistoimintaa sekä yhteiskunnan eri sektoreiden ja instituutioiden työnjakoa hyvinvointiyhteiskunnassa. Erityisen hyvin kokemuksellisuudet sopivat voimaannuttavien, kasvattavien, toimintakykyä lisäävien tai kuntouttavien prosessien ymmärtämiseen ja tukemiseen. Käytännössä se toimii esimerkiksi liikuntaneuvonnassa, liikunta- ja kuntoutusprosessien itsearvioinnissa ja seurannassa ja siten liikunnanohjauksen ja –opetuksen – toki muunkin ohjauksen – tukena. Pirnes, Esa & Tiihonen, Arto (2010) Hyvinvointia liikunnasta ja kulttuurista, Käsitteiden, kokemusten ja vastuiden uusia tulkintoja. Kasvatus & Aika 4(2) 2010, 203-235. (http://www.kasvatus-ja-aika.fi/site/?lan=1&page_id=275).  Pirnes, Esa & Tiihonen, Arto (2011) Merkityksellisen ja kokemuksellisen (kansalais)toimijuuden pelikenttä. Yhteiskuntapolitiikka 76 (4), 436–448. (http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/102867/pirnes.pdf?sequence=1

”Minun kultani kaunis on...”

Laulatimme lopuksi Seikkailukasvatuspäivien osallistujia vanhan kansanlaulun rytmillä ja sanoilla. Tarkoitus ei ollut vain rakentaa yhteistä laulukokemusta, vaan myös panna miettimään tuon laulun sanomaa. Sehän on hyvin poikkeuksellinen suomalaiseksi kansanlauluksi.

Ensinnäkin se on varsin reipas duurisointuinen laulelma, jossa oletettu esittäjä on rohkea, mutta myös itseironinen tyyppi. Hän myös kertoo rakkaansa ominaisuuksista avoimesti asioita, joilla ei yleensä kylillä leuhkita. Hänen rakkautensa on niin vahvaa, ettei hän pätkääkään välitä siitä, mitä muut ajattelevat hänen mielitietystään.

Itse ajattelen, että kasvattaja on onnistunut työssään, jos hän on auttanut kasvatettavaansa tulemaan niin vahvaksi, että hän uskaltaa rakastaa asioita, jotka hänelle ovat tärkeitä ajattelivat muut siitä mitä tahansa.

Liikkumisessa ja urheilemisessakin tämä pätee. Jos liikkuminen on meille riittävän merkityksellistä, niin mikään ei estä meitä liikkumasta. Merkitykset voimistuvat vain kokemuksellisesti ja lopulta kokemus yhdistyy merkitykseen, kun siitä tulee meidän oma tarinamme tai ainakin tärkeä osa sitä.

Näin kokemus, merkitys ja tarina muodostavat käsitetroikan, joka vie seikkailukasvattajiakin eteenpäin, vaikka hevoset nauraisivatkin...   

Lähteitä ja materiaaleja

Tiihonen A. 2015. Vähän liikkuvien liikkumispolku – kokemuksellista kotouttamista liikuntakultturiin. (http://www.miksiliikun.fi/2015/12/22/vahan-liikkuvien-liikkumispolku-kokemuksellista-kotouttamista-liikuntakultturiin/). Blogi sivulla www.miksiliikun.fi, 22.12. 2015.

Tiihonen A. 2015. Hei, olen aina osa (jotakin) ryhmää – osallisuuskokemusten merkitys. (http://omaliikunta.fi/asiantuntijat/hei-olen-aina-osa-jotakin-ryhmaa-osallisuuskokemusten-merkitys).  Blogi Omaliikunta.fi –sivulla 17.9. 2015.

Tiihonen A. 2015. Identiteettikokemukset liikunnassa ja urheilussa – rakentamista ja jälleenrakentamista. (http://omaliikunta.fi/asiantuntijat/identiteettikokemukset-liikunnassa-ja-urheilussa-rakentamista-ja-jalleenrakentamista). Blogi Omaliikunta.fi –sivulla 24.4. 2015.

Tiihonen A. 2015. Elämyksellisyyttä liikunnassa – riittävästi, muttei liikaa eikä liian vähän. (http://omaliikunta.fi/asiantuntijat/elamyksellisyytta-liikunnassa-riittavasti-muttei-liikaa-eika-liian-vahan).   Blogi Omaliikunta.fi –sivulla 18.2. 2015.

Tiihonen A. 2015. Kokemusten kirjo. (http://omaliikunta.fi/asiantuntijat/kokemusten-kirjo). Blogi Omaliikunta.fi –sivulla 26.1. 2015.

Tiihonen, Arto (2014) Kokemuksellinen toimintakyky ja ikäihmisten voimaannuttaminen. Teoksessa Pohjolainen, Pertti (2014, toim.) Toimintakyvyn arviointi ja tukeminen 2. Laato-ohjelman loppuraportti. Ikäinstituutti, Oraita 1/2014, Helsinki, 76-90. http://www.ikainstituutti.fi/binary/file/-/id/1/fid/390

Saarenheimo, M. (2014, toim.) Neljän polven treffit. Ikäpolvitoiminnan opas. Tekijät Saarenheimo, M.; Pietilä, M; Tiihonen, A.; Pohjolainen, P.; Maununaho, S.; Rantakari, S.; Aarninsalo. L. Vanhustyön keskusliitto, Helsinki. (http://www.vtkl.fi/fin/sahkoiset_julkaisut/.) 

Tiihonen  A. 2014. Kokemuksellinen toimintakyky – mitä, miksi, milloin? (http://www.miksiliikun.fi/2014/03/13/kokemuksellinen-toimintakyky-mita-miksi-milloin/) Blogi sivulla www.miksiliikun.fi, 14.3.2014.

Tiihonen  A. 2014. Liikuntagaala(ni) 2014 (http://www.miksiliikun.fi/2014/01/14/liikuntagaalani-2014/). Blogi sivulla www.miksiliikun.fi, 14.1.2014.

Tiihonen  A. 2013. Monenlaisia remppoja. Blogi sivulla  (http://www.miksiliikun.fi/?m=201307). 4.7.2013.

Tiihonen, Arto (2012) Futiskokemusten merkityksestä. FC Reipas seuralehti 2012, 11. (http://portfolio-web.ess.fi/www/FCReipas/2012Seuralehti/index.html

Palonen, Minna; Takala, Katri, Pohjolainen, Pertti & Tiihonen, Arto (2011) Kotona kunnossa – Ikäihmisen toimintakyvyn tukeminen kuntoutuksen keinoin. Käpyrinne ry:n Internet-sivut (http://www.kapyrinne.fi/sites/default/files/tiedostot/Koku-raportti160910%5B1%5D.pdf

Tiihonen Arto & Pirnes Esa (2011) Maaseutuyhteisöllisyyden muutos ja tulevaisuuden näkymät -viitekehyksenä kulttuuri- ja liikuntaharrastukset. Teoksessa Kattilakoski M, Kilpeläinen A & Peltomäki P Yhteisöllisyydellä hyvinvointia ja palveluja maaseudulle. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja 9/2011,Tampere. (http://www.maaseutupolitiikka.fi/files/2150/MMM_YTR_2012-WEB.pdf). 

Tiihonen  A. 2011. Kokemuksellista liikuntaa. Blogit sivulla (http://www.miksiliikun.fi/2011/11/24/173/) 24.11.2011.

Tiihonen, Arto (2011) Karppaaminen ja syömisen kokemuksellisuudet (http://www.miksiliikun.fi/2011/11/24/173/) Julkaistu blogisivulla www.miksiliikun.fi,  24.11.2011.

Tiihonen, Arto (2009) Voimaannuttava arviointi – rakenne- ja toimijuusteorioiden näkökulma. Teoksessa: Pohjolainen P & Heimonen S (toim.) Toimintakyvyn laaja-alainen arviointi ja tukeminen. Oraita 1/1009. Helsinki: Ikäinstituutti, 89-100. (http://www.ikainstituutti.fi/binary/file/-/id/1/fid/379)

Esityksiä

Tiihonen A (2014) ”Leikittäskö sitä…” eli miksi oikeastaan leikimme? Koko Suomi leikkii –hanke. Teemailta, Tampere 20.11.2014. Leikkisemma_Tiihonen20112014

Tiihonen A (2014) Seikkailu on kokemus – mutta millainen kokemus se oikeastaan on? “Luonnollista seikkailua – ihmisenä kasvua”, Outward Bound Finland 20-vuotisjuhlaseminaari, Vierumäki 15.11.2014. OutwardB_Tiihonen_15112014. https://www.youtube.com/watch?v=_TMw6K9r9yQ

Tiihonen A (2014) Kokemuksellinen toimintakyky ja toimijuus. Toimintakyvyn arviointi ja mittaus –koulutus. 9.4.2014, Ikäinstituutti, Helsinki. Tiihonen_laatokoulutus_09042014

Tiihonen A (2012) Merkityksellisiä kokemuksia ja arjen roolien tasa-arvoisuutta – miesten liikunta hyvinvoivan yhteiskunnan kokonaisuudessa. Liikunnan tasa-arvon päivä, 6.11.2012, OKM/SLU, Helsinki. Esitys. https://slu-fi-bin.directo.fi/@Bin/dae738d3090e1b2a5bd8ce4649027f8a/1354710909/application/pdf/4293314/ArtoTiihonen_esitys_061112.pdf

Tiihonen A (2012) Aktiivisesti ikääntyvien miesten liikunnalle antamat merkitykset, Psykologia 2012 kongressi, 22.8.2012, Turku. Esitys. TIIHONENPSYKOLOGIAKONG22082012

Tiihonen A (2012) When the Body Says – No more, 9thInternational Seminar for Physical Education Teachers at Vierumäki the Sport Institute of Finland, 30.7.2012, Presentation & Workshop. TIIHONENPESEMINAR30072012

Tiihonen A (2011) Miksi liikumme – itsearviointimenetelmä liikkumisen merkitysten tutkimisessa ja liikuntaneuvonnan työkaluna. 29.11.2011, Lahden tiedepäivä. Esitys ja työpaja. Microsoft PowerPoint – TIIHONENLSD29112011

Tiihonen A (2009) Reading a Training Diary through Theories. Masters and Mentors: meaning and methods in older adults’ sporting activities. 10.–11.8.2009, Sibelius Hall, Lahti. (Oral presentation). TIIHONENMM2009[Yhteensopivuustila]

 


Kirjoittajan muut blogit