Löydä oma lähteesi 3 – Kirkkoveneellä saareen

Löydä oma lähteesi on lausahdus, joka sisältää toisaalta haasteen ja toisaalta lupauksen. Lähde herättää minulle mielikuvan jostain puhtaasta ja tärkeästä, jota todella haluaa etsiä. Mutta miten tämä lähde löydetään viiden päivän leirillä 8.luokkalaisten kanssa?

No ainakin siitä tuli huikea seikkailu!

Lapissa vesi on kirkasta kuin lähteessä

KOHTI SAVONLINNAA

 

Ennen leirille lähtöä olimme tutustuneet luokan kanssa ja opetelleet hieman trangian käyttöä, pakkaamista sekä suunnitelleet mm. ruokailuja. Leirin lähtöpäivän lähestyessä saatiin ensilumi jo Etelä-Savoon asti. Hieman jännitti miten kylmä keli tulisikaan olemaan itse leirin aikana. Toki keli ei ole koskaan huono, vain oma varustautuminen tai näin minulle on kerrottu.

 

Lokakuun 23. päivä valkeni kylmänä ja aurinkoisena. Muutoksia suunnitelmiin tehtiin jo ensimmäisenä päivänä, mutta sellaista seikkailu on, koskaan ei tiedä mitä vastaan tulee. Saavuimme Michellen kanssa leiripaikkaamme Yömyssyyn Savonlinnaan, jossa tapasimme toisen ohjaajan Villen, joka oli jo järjestelemässä ensimmäisen päivän ohjelmaa. Kävimme läpi viikon ja ensimmäisen päivän kulkua, jonka toteutumista innolla odotin. Toki tämä oli ensimmäinen kertani Outward Boundin leirillä, joten olin muutenkin hyvin odottavissa fiiliksissä siitä, miten OB:n leiri eroaa, aiemmista leirikokemuksistani.

 

Homma lähti vauhdilla käyntiin, kun bussi saapui Nummelasta kyydissään yksi opettaja sekä 19 innokasta nuorta, joita leiri varmasti jännitti yhtä paljon kuin minuakin. Nopeasti nuoret saivat vallata kaksi majoitushuonetta ja vaihtaa päälleen varustus, jolla tarkenisi touhuta pihalla loppupäivän. Touhua tosiaan riitti, kun kertasimme ja harjoittelimme suunnistus sekä navigointitaitoja, olimmehan kuitenkin heti seuraavana päivänä lähdössä vesille. Lisäksi laadimme ryhmän yhteisiä sääntöjä sekä opettelimme rakentamaan hätämajoitteita. Varhain laskeutui pimeä ja pääsimme valmistamaan ruokaa trangioilla tunnelmaan sopivassa otsalamppu valaistuksessa.

 

Tähän eivät päivän touhut kuitenkaan loppuneet, sillä aamulla olisi aikainen lähtö kohti Ritosaaren lossia, josta jatkaisimme matkaa kahdella kirkkoveneellä kohti Turponsaarta. Ennen lähtöä oli vielä huolehdittava yhteisistä ruuista ja tavaroista sekä vastuunjaosta. Nuoret jaettiin neljään vastuuryhmään, joista jokaisella riitti tehtävää aina iltapalaan asti.

 

Ruokaryhmä Dokumentointiryhmä Varusteryhmä Navigointiryhmä

 

Ehdimme myös kuunnella äänitteen Suomen asukkaista Mesoliittisella kaudella, joiden olemassa olosta on löydetty merkkejä juuri siitä saaresta, johon olisimme seuraavana päivänä menossa. Illan päätteeksi pidimme vielä iltapiirin, jonka jälkeen itse kukin koitti jännitykseltään saada nukuttua mahdollisimman hyvin.

 

LEIRIELÄMÄÄ

 

Aamutoimet hoidettiin vauhdilla ja rinkoista karsittiin ylimääräiset tavarat jätettäväksi majoituspaikkaan, jotta tilalle saatiin pakattua yhteisiä ruokia ja varusteita. Aamupiirissä heräteltiin kehoa ja mieltä päivän tapahtumiin ja sitten bussi jo saapuikin pihaan. Matka lossille kesti noin puoli tuntia, jossa meitä jo odotteli kaksi kirkkovenettä sekä Ville oman pelastusveneenä toimivan paattinsa kanssa. Keli oli mitä mainioin soutamiseen, aurinko paistoi pilvien raoista eikä tuulta ollut juuri lainkaan. Veneet saatiin pakattua ja lyhyen soutuohjeistuksen jälkeen kaksi nuorista valittua kapteenia ottivat veneet komentoonsa. Matka sujui hienosti ja kapteenit pitivät omat veneensä tarkasti linjassa ja oikealla kurssilla. Itse sain tehtävän toimia tähystäjänä laivan keulassa, joka olikin mukavaa hommaa ensimmäiset viisi minuuttia. Sen jälkeen alkoi huomata, ettei aurinko enää lämmitä kuten kesällä. Maisemat olivat kuitenkin mahtavat ja tunnelma iloinen.

 

Innokkaat soutajat valmiina matkaan Taivas selkeni matkan aikana

 

Molemmat veneet rantautuivat onnistuneesti Turponsaareen ja pääsimme rakentamaan leiriä. Tekemistä riitti, kun oli haettava lähteeltä vettä, polttopuita nuotioon sekä rakennettava ruokatarvikkeille keittiökatos. Tasaista kuhinaa leirissä jatkui ruokailujen sekä hätämajoitteiden rakentamisessa iltaan ja pimeään asti. Ja voi että, miten kaunis tähtitaivas yllemme levittäytyikään kaukana kaupungin valoista. Näinpä jopa tähdenlennon hampaita pestessäni! Päivän päätteeksi kokoonnuimme iltapiiriin nuotion ympärille ja valmistauduimme nukkumaan yön ulkona itse rakennetuissa majoitteissa. Ilma tuntui selkeästi olevan pakkasen puolella, joten oli tärkeää käydä läpi miten tulisi toimia, jos yöllä tulisi liian kylmä. Yksi kerrallaan otsalamput sammuivat ja pimeys laskeutui leiriin.

 

HISTORIAN HAVINAA

 

Uusi aamu, hämärä ja vaihtelevalla menestyksellä nukuttu yö. Aamupiiriin kokoonnuttiin jälleen nuotion ympärille ja aamujumppa palautti lämmön kehoon. Joitakin oli yöllä paleltanut, osa oli nukkunut sikeästi, mutta yleinen fiilis oli selkeästi positiivinen. Aamupuuron teko trangialla sujui jo rutiinilla, vaikka tiskaaminen ei ollutkaan muuttunut yhtään sen mukavammaksi puuhaksi. Hyvin syöneinä lähdimme pieniin ryhmiin jakautuneina tutkimaan maastoa ja etsimään niitä paikkoja, joita ihmiset olivat aikoinaan asuttaneet.

 

Historiallisen osuuden jälkeen oli luvassa jotain ehkä hieman hauskempaa puuhaa, nimittäin alaköysirata. Ryhmän tehtävänä oli suoriutua heille rakennetun radan läpi toisiaan auttaen ja tukien.

 

Yhteistyöllä esteistä selvittiin

 

Radan suorittamisen jälkeen tehtävänä oli purkaa leiri sekä valmistaa lounasta. Radan aikana Ville oli lähtenyt viemään opettajaa takaisin maihin ja hakemaan tilalle toisen opettajan, yhden leiriläisen lisää sekä valokuvaajan. Lounas oli jo melkein syöty, kun uudet leirimme jäsenet saapuivat paikalle eli juuri sopivasti kantamaan yhteisiä leirivarusteita uuteen leiripaikkaan. Siirtymismatkamme ei ollut pitkä, sillä noin 15 minuutin kävelymatkan päässä saarella sijaitsi sähkötön mökki. Mökki oli saaren niemessä, jossa viimeistään huomasi miten kova tuuli meillä sinä päivänä oli. Aikaa ei kuitenkaan ollut jäädä ihmettelemään säätä tai mökkiä sillä ennen pimeän tuloa oli vielä paljon tehtävää.

 

SERVICE ELI PALVELU

 

Jokaiseen Outward Bound leiriin kuuluu yhtenä osana tehdä palvelu. Tämä palvelu on jokin työ, jota ei tehdä oman edun takia, vaan sillä halutaan tehdä hyvää muille ihmisille. Tällä leirillä tätä palvelua toteutettiin niin, että tyhjensimme mökin läheisyydessä olevan huussin sekä täytimme liiterin puilla.

 

Ilta pimeni, mutta tuuli ei tyyntynyt. Ruoka oli kuitenkin edelleen valmistettava ulkona trangioilla. Lämmitystä kuitenkin tarjosi mökin takka sekä suuri ja perinteinen sauna. Puhtaana ja hyvin mielin ilta huipentui lettukestien ja makkaranpaiston merkeissä. Samalla puhuimme iltapiirissä fiilisten lisäksi jo seuraavan päivän paluumatkasta, joka ei tulisi kovan tuulen takia olemaan helppo.

 

AALTOJA PÄIN!

 

Uusi aamu ja viimeinen saaressa. Yöllä oli nukuttu edellistä paremmin, Tuulinen auringonnousujoka saattoi johtua lämpimästä sisätilasta. Tosin kolme sitkeää tyttöä viettivät toisenkin yön ulkona opettajan kanssa itse rakentamassaan hätämajoitteessa ja muutama hieman mukavuuden haluisempi ohjaaja teltassa.

Aamu oli täynnä touhua sillä mökki ja sen ympäristö oli siistittävä ja tavarat jälleen pakattava. Yhteiset varusteet saatiin lastattua Villen veneen kyytiin eikä ruokaakaan enää ollut kovin paljon kannettavana. Lyhyen marssin jälkeen takaisin aiempaan leiripaikkaan kirkkoveneiden luo, aamupiirissä vakavoiduttiin tulevan soutu-urakan edessä.

 

Tällä kertaa ei tähystäjiä tarvittu sillä jokaisen oli osallistuttava soutamiseen. Venematkalla meitä viihdyttivät kaksi sorsaa, jotka saattoivat veneitämme pitkän matkaa kuin kannustaen. Perille päästyämme olimmekin soutaneet nopeammin  kuin saareen mennessä, eikä tällä kertaa minullakaan ollut kylmä. Bussi saapui ja nopeasti alkoivat päät nuokkua päiväunille tai puhelimien ruuduille.

 

Päivä oli kuitenkin vasta puolessa ja tekemistä vielä paljon edessä. Perillä valmistimme viimeisen trangia ateriamme, jonka jälkeen pääsimme jokaisen leirin kohokohtaan eli varustehuoltoon. Jos ei edellisinä päivinä ollut hoitanut tiskausta hyvin, sai sen korvata nyt sinnikkäällä hinkkaamisella.

Toki oli viimeistä iltaa myös juhlistettava ja sopivasti sattuikin, että oli Halloween aika.

Illan juhlissa saimme nauttia hyvästä ruuasta sekä nuorten järjestämästä ohjelmasta. Täydellä mahalla oli hyvä hiljentyä viimeiseen iltapiiriin pohtimaan, mistä oikein löytyvät ne omat voimavarat eli mikä on jokaisen oma lähde. Vastauksista huomasi sen muutoksen mitä leiriviikko oli saanut aikaan nuorissa. Ei voinut muuta kuin ylpeänä ja ihmetellen kuunnella miten positiivisesti ajattelevia ja toisensa huomioivia nuoria meillä olikaan mukana. Koko viikon ajan jokainen oli löytänyt täysin oikean asenteen eikä edes huonosti nukutun yön jälkeen kuulunut suurempia valituksia, sillä jokainen ymmärsi, ettei se siinä tilanteessa mitään auttaisi. Ja mikä kiitollisuuden määrä olikaan astianpesukonetta, lämmintä suihkua ja puhelimien latausmahdollisuutta kohtaan.

Kammottavat karkit Nuorilla on aina nälkä

 

KOTIA KOHTI

 

Viimeisen päivän ohjelmaan kuului jälleen siivousta ja pakkausta. Toki mukaviakin asioita ehdittiin tekemään, sillä venekunnittain kisailimme myös leikkimielisissä leiriolympialaisissa. Ohjelmassa oli myös OB:n leireille kuuluva soolo eli hiljentyminen omaan rauhaan pohtimaan omia ajatuksia ilman minkään tai kenenkään häiritsemättä. Tämän soolon aikana nuoret saivat kirjoittaa itselleen kirjeen, joka toimitettaisiin heille puolen vuoden kuluttua leiristä. Jälleen kaartoi bussi majapaikkamme pihaan ja ryhmähalausten ja kuvien jälkeen oli aika toivottaa nuorille ja opettajalle hyvää kotimatkaa. Me ohjaajat puolestamme suuntasimme kohti uusia seikkailuja.

 

Teksti ja kuvat:
Sanna Jääskeläinen